Hiipuuko paljo lukeminen?

Luenko paljon? Kysymys on tullut eteeni usein. Kyllä, luen paljon. Yleensä jatkokysymys on: Mitä luet? Vastaukseksi odotetaan jotain hyvää romaania. Mutta riittääkö paljoksi lukemiseksi se, että lukee tietokirjoja, lehtiä tai blogeja? Yleensä ei, pitää olla kaunokirjallisuutta.

Lukeminen on tietoista toimintaa. Se että lukee, mitä liikennekyltissä sanotaan, ei ole lukemista. Arjen asioiden selvittäminen kirjallisista tiedonannoista ei ole varsinaista lukemista. Vai miten tämä pitäisi määritellä.

Netissä roikkuvat lukevat paljon, oikeastaan koko ajan. Samoin tekstareita lähettelevät. Mutta he eivät ”lue paljon”.

Henkilökohtainen vastaus kysymykseen, luenko paljon, on juuri nyt, että en niin paljon kuin haluaisin. Viime aikoina olen lukenut hieman vähemmän romaaneita ja tietokirjoja kuin ehkä aikaisemmin. Onko syynä netti? Osin sekin, sillä työni on sidottu siihen ja päivät täyttyvät teksteistä.

Miksi romaaniin tarttuminen ei tunnu levolta ja virkistykseltä? Toki se siltäkin tuntuu, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin vuosia sitten. Lukemattoman ajan henkikö alkaa vaikuttaa minussa?

Lukemisella voi ja saa olla myös vaiheensa. Juuri nyt en ahmi kirjoja, mutta kukaties jo puolen vuoden kuluttua.

Rehellisyyden nimissä on sanottava: parhaillaan minulla on kaksi kirjaa kesken - ainakin toisen saan tänään luettua loppuun, sillä se on sarjakuvaromaani.