Sämplättyä
runoutta, osa 1
Almanakka
Halusin vain selvittää taivaanrannan takaa
(kun
vihdoin luulen unohtaneeni)
onko
todellakin, päivä jokainen, vain kertakäyttöinen
(ja unohdan)
Syksy,
katselen
sinua kolmatta päivää ylhäältä tornista
autojen
helmijono kierii kohti talvea
Lävistää
aika
toisen ajan
ei
ole näille päiville
tehty
iltaa
Lokit
kiertelevät, kiljuvat
lahden
yllä metelöivät,
sellainen
matinea
kevättä
– kevättä – kevättä
helisevät linnut puistossa
-
- -
Almanakka-runo
on synnytetty, koostettu, sämplätty yhdistämällä lähinnä runojen ensimmäisiä rivejä runokirjoista, joita melko
sattumanvaraisesti poimin kirjahyllystäni. Pari rakennetta on lievästi rikottu, muutoin olen noudattanut leikka-liimaa-periaatetta. Nimen uudelle kokonaisuudelle keksin itse. Sämplit
on nokittu paikoilleen suunnilleen seuraavassa järjestyksessä:
Lauri
Otonkoski, Cameo (WSOY 2005)
Pirjoliisa
Tuominen, Unohdan että olen (WSOY 2000)
Tuomas
Timonen, Vuosi oli kaatuneita puita (Tammi, 2003)
Tiina
Kaila, Kala on meren kuva (Otava 1983)
Anja
Erämaja, Töölönlahti (WSOY 2013)
Maaria
Leinonen, Kuin avaisin vierasta ovea (Kirjapaja 1986)
Entä
mikä on lopputulos? Kokeilu? Vanha vitsi? Itsenäinen kokonaisuus? Nokkela
kollaasi? Hyvä runo? Huono runo? Typeryyttä? Tutkimusmatka runon olemukseen?
Tekijänoikeuksien rikkomus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti