Juhani Peltosen 1977 luoma kuunnelma- ja romaanihahmo Elmo oli legendaarinen, elämää suurempi urheilija. Tuomas Kyrön romaanissa 700 grammaa (WSOY) luoma Ilmari Kivi on Elmon moderni sukulainen. Eräänlainen luuseri, josta tulee mestari, mutta millä keinoin? Kansakunnan sylkykupiksi lahjakas harjoittelija lopulta päätyy – ah niin suomalaista, härmäläinen sankarisaaga: vasta katuojassa suuri yleisö hyväksyy hänet, joka yrittää olla enemmän kuin me muut.
Kirjan nimi 700 grammaa viittaa keskosen painoon. Ilmarin laji on pituushyppy. Kirja on samalla kertaa urheiluromaani ja yhteiskuntasatiiri.
Kiinnostavinta Kyrön romaanissa on ehkä sen kertoja. Kuka kertoo tarinaa? Hän/se on eräänlainen suojelusenkelihahmo, henkiohjaaja, kaikkivaltias, jolla on mahdollisuus myös ilmestyä päähenkilölle ja vaikuttaa hänen elämänsä kulkuun.
Tietysti viime kädessä kertoja on kirjailija itse, hän, joka on kertojankin luonut ja joka on luonut myös pää- ja sivuhenkilöt. Kirjailijan päässä, mielikuvituksessa ja suunnitelmissa on koko maailma, jossa kirjallisuus tapahtuu.
Huolimatta tästä itsestään selvyydestä, kertojan ääni ja asema suhteessa tarinaan on aina kiinnostava. Kyrön kerrontatapa on konstikas ja monitasoinen. Kertojaääni kuuluu kaikkitietävälle ja kaikkivaltiaalle olennolle, taustapirulle, joka ei tyydy rooliinsa.
Aina kun luemme romaania, luemme Jumalan työtä. Lukeminen synnyttää maailman, kirjailija ja mielikuvituksemme luo maailman. Taide on luomisen kaiku.
Kirjailija on tarinan jumala, kertoja hänen isäntärenkinsä. Hän liikuttaa teatterinjohtajana lankoja ja nuket hyppivät hänen tahtonsa mukaan. Tai, tässä tapauksessa: Ilmari hyyppää mainetta ja häpeää Suomen kansalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti