tiistai 3. heinäkuuta 2012

Juutalainen nauraa itselleen


Missä on naurua, siellä tosikkous tuntee olonsa epävarmaksi. Ja hyvä niin. Tätä oppia olen viljellyt koko työurani ajan eli olen tunkenut vitsiä ja kaskua erilaisille palstoille parhaan kykyni ja huumorintajuni mukaan. Matkan varrella olen myös koonnut kuusi kirkollisten vitsien- ja kaskujen kokoelmaa.

Senpä vuoksi tartuin mielenkiinnolla kustantajani (Kirjapaja) julkaisemaan vitsikokoelmaan. Se keskittyy yksinomaan juutalaiseen huumoriin.

Juutalainen huumori ei aina avaudu ulkopuolisille, mikä lienee yksi sen tarkoituksista. Ortodoksitaustainen kirjailija ja yliopistomies Serafim Seppälä avaa kirjassaaan Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotain juutalaisen huumorin maailmaa sekä teorian että esimerkkivitsien voimalla.

Seppälän mukaan juutalaisten vitsien asetelma ilmentää yleensä yhteisöllisyyttä. Toisekseen juutalaisessa huumorissa suositaan sanaleikkejä ja loogisia solmuja, jotka voi tunnistaa talmud-opetusten hedelmiksi. Kolmanneksi juutalainen huumori on syvästi itseironista. Juutalainen nauraa makeimmin itselleen ja yhteisönsä tapakulttuurille.

Maailmalla juutalaisesta huumorista on ilmestynyt useita kasku- ja vitsikokoelmia, mutta Serafim Seppälän kirja lienee ensimmäinen suomenkielinen vain juutalaiseen huumoriin keskittynyt teos. Omissa toimittamissani kirjoissa on ollut mukana juutalaisuuteen liittyviä vitsejä ja oma osastonsakin niille.

Suurin osa tällä hetkellä erityisesti verkossa kiertävistä juutalaisvitseistä on amerikkalaista perua. Useimmat vitsit ovat myös vapaita kulttuurisidoksista eli niitä kerrotaan sekä juutalaista että kristityistä. Rabbi korvataan pastorilla ja päinvastoin.

Seppälä sanoo kirjassaan keskittyvänsä pääasiassa vanhempaan eurooppalaiseen vitsiperinteeseen, mutta mukaan on lipsahtanut ainakin yksi lampunvaihtojuttu, joka on tuoreempaa kerrostumaa. Kirja myös loppuu vähän nolosti vanhaan kaksimieliseen vitsiin, joka nyt on saanut juutalaiskuorrutuksen.

Mainio opus kuitenkin. Varsinkin vitsityyppien (esim. Talmud- rabbi-, toorakoulu- ja Chelm- eli hölmöläisvitsien) taustoitukset tekevät kirjasta tavallista vitsikokoelmaa monin verroin kiinnostavamman.

Esimerkkejä Serafim Seppälän kirjan vitseistä löytyy täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti