Mielikuvitusystävänä Luther

Eläkkeellä olevan sairaalateologi Tapani Tukiaisen romaani Munkin matkassa on oikeastaan kuvaus pyhiinvaellukselta, johon on sotkettu mukaan näkymättömäksi matkatoveriksi historiallinen henkilö. Tukiaisella tämä mielikuvitusystävä on ei enempää eikä vähempää kuin itse Martti Luther.

Romaanin kertoja aloitta patikkamatkansa Nürnbergistä ja päättää sen Roomaan. Matkan aikana hän käy dialogia Lutherin kanssa maailman ja kristikunnan muutoksesta.

Tukiaisen idea on lähtökohtaisesti hyvä, mutta hänen kerrontatapansa on hieman puuduttava, puhelias ja kiltin hauska. Mukana on liiaksi samaan lauseeseen ahdettuja mielenliikkeitä ja ulkoisia tapahtumia. (”Luther höräytti lyhyen naurun ja vilkaisi minua silmäkulmiensa alta nuivan ylimielisesti.”)

Pyhiinvaellus sinänsä ansaitsee monenlaisia lähestymistapoja ja kirjoja, päiväkirjoja, joissa ulkoiset tapahtumat ovat etusijalla, päiväkirjoja, jotka ovat hengellisiä syväsukelluksia ja miksi ei myös fiktiivisiä dialogikirjojakin. Pyhiinvaellus on aina sekoitus matkan fyysisiä vaivoja ja hengellisiä palkintoja.

Pyhiinvaellus on matkan tekemistä, mutta se eroaa ratkaisevasti turistimatkasta. Pyhiinvaelluksen kohde on lopulta matkaaja itse. Matka on kokonaisuus, siihen kuuluu niin valmistautuminen, itse matkan teko, perille pääsy ja takaisin tulo. Lisäksi kaikki matkalla havaittu ja koettu on osa kokonaisuutta.

Tukiaisen kirjan on kustantanut pohjoiskarjalainen Julkaisukynnys, joka on eräänlainen ”omakustannepienkustantomo”. Kannessa on kiinnostava graafinen ratkaisu: kirjoittajan, kirjan ja kustantajan nimet ovat samalla fontilla ja pistekokokin on sama.