Olen viime päivinä selannut lävitse kolmea kalenteria.
Niistä ensimmäinen kertoo valtaväestön eli luterilaisen kirkkovuoden juhlat ja
erikoispyhät. Se on kovin tuttua tarinaa. Kirkkovuosi rytmittää meikäläistä
elämänmenoa edelleen, vaikka juhlien merkitys usein haalistuu ja muiden
uskontojen juhlat alkavat tulla tutummiksi – islam ehkä eniten. Esimerkiksi ramadanin
alkaminen uutisoidaan meillä eri medioissa.
Sen sijaan vähemmälle huomiolle jäävät katolisen ja
ortodoksisen kalenterien mukaiset juhlat vaikka näiden kirkkojen piirissä ne
olisivat merkittäviä tapahtumia ja vapaapäivä monissa maissa.
Minulla on käytössäni Helsingin katolisen hiippakunnan
(eli Suomen katolisen kirkon, vaikka he eivät itse tätä ilmaisu käytäkään)
kalenterin mukainen Ordo sekä Suomen ortodoksinen kirkon Menologionin vielä
julkaisematon käsikirjoitus – olen siitä kiitollinen. Ordo ja Menologion ovat paljolti
samansisältöisiä. Viimeksi mainittu on laajempi ja siihen sisältyy Minea eli
lista kunkin päivän teksteistä ja niihin liittyvistä muistopäivistä tai
juhlista.
Varsinkin ortodoksinen ja katolinen kalenteri on
sakeanaan pyhien ja pyhimysten muistopäivä ja juhlia. Heidän nimiään ja juhlien
aiheita lukee lumoutuneena. Isot kirkot tarjoavat uskovaisilleen hengellisten
muistamisten ja esikuvien verkoston, joka mahdollistaa niin yksityisen
hartaudenharjoittamisen kuin yhteisen juhlinnan.
Luterilaisilla, ortodokseilla ja katolilaisilla on pääosin yhteisiä isoja
kirkkovuoden juhlia, mutta erojakin löytyy niin sisällöllisissä painotuksissa
kuin juhlien ajankohdan määräytymisessä. Katolilaisilla ja ortodokseilla on
kummallakin myös omia juhlan aiheita, joita muissa kirkkokunnissa ei tunneta.
P.S. Kirjoitus on ilmestynyt myös Adventista ramadaniin -blogissa (juhlablogi.org), jossa seurataan samannimisen kirjan kirjoittamisen edistymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti