Ihmisen ikä on katupölyä.
Hän kumartuu nostamaan maasta
valokuvan, jonka toisella puolella
on syntymäaika.
Kuvassa lapsi lentää tähtien keskellä
omena kädessään.
Ihmisen ikä on keitettyä spagettia.
Hän kauhoo sitä kengästään,
vaaleanpunaisesta hevosenkengästään
kasvoillaan hymy,
joka valaisee hänen vanhempiensa
loppuelämän.
Ihmisen ikä on ilmaan heitettyä riisiä
jonka linnut syövät ennen kuin
nokkivat vainajan silmät, kauniit linnut
säihkyväsulkaiset
satujen saartamat, muistojen maaduttamat
laulusta vapaat.
Ihmisen ikä on muurahaisenmunia.
Kourallinen ahkeruutta, sormuksen kirkas kolahdus
lapion varteen, tömähdys puuterissa.
Siinä kaikki.
Muista ihmisistä se minkä haluat ihmisten
muistavan sinusta.
S.
Spagettipölyä, riisihyttysiä.
puudeleita sorkkarauta suussaan.
Ja käki
kukkuu karjalaksi käheän onnen!
(Ääneen luettu Poliisien majalla Helsingissä 18.8.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti