Tiedekirja on eri asia kuin tietokirja, vaikka samoista kirjoista voi myös olla kyse. Tiedekirja pohjaa vielä selkeämmin tieteeseen kuin yleinen tietokirja, ja se voi olla myös metodologisesti tutkimus kysymyksenasetteluineen, analyyseineen ja loppupäätelmineen. Vuoden tiedekirjaksi ei kuitenkaan valita erillisten artikkeleiden kokelmaa. "Valituissa kirjoissa tinkimätön tutkimusote yhdistyy huolelliseen ja kiinnostavaan esitystapaan. Teokset tuottavat myös monipuolisesti uutta tietoa aiheistaan", todetaan tiedotteessa.
Nämä 10 ovat nyt ehdolla:
Tuomas Aivelo, Loputtomat loiset (LIKE)
Pertti Haapala (toim.), Suomen rakennehistoria (Vastapaino)
Seppo Hentilä, Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka (Siltala)
Jarno Hietalahti, Huumorin ja naurun filosofia (Gaudeamus)
Jukka Häkkinen, Outojen kokemusten psykologia (Docendo)
Teemu Keskisarja, Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämä ja kuolema (Siltala)
André Swanström, Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena)
Kirsi Vainio-Korhonen, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)
Aku Visala, Vapaan tahdon filosofia (Gaudeamus)
Veli-Matti Värri, Kasvatus ekokriisin aikakaudella (Vastapaino)
Kirjoista olen siivellä pääsyt lukemaan Hietalahtea, Häkkistä, Swanströmiä ja parhaillaan nautiskelen Keskisarjan oivasta kielenkäytöstä.
Vuoden tiedekirja -palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Se julkistetaan Tieteiden päivillä keskiviikkona 9.1.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti