Kansalaistarinoiden musiikki on pääosin kantrahtavaa, kuten voi päätellä kansikuvan hirsiseinästä. Kokonaisuus on energinen ja kielii osaamisesta sekä musiikkitaustasta. Ehkä hieman tasapaksuutta mahtuu 12 biisiin, mutta se lienee omakustanteiden tavarmerkki ja helmasynti.
Minua kiinnosti levyn sanoissa - ainakin osassa biisesistä - niiden kätketty viesti. Sekä Pasilla että Jakella on taustaa vapaakirkollisissa ympyröissä ja mm. ylistysmusiikissa. Kansalaistarinoissa ei kuulu varsinaisesti sitä genreä tai gospelia muutenkaan. Levyn sanoitusten maisema viittaa villiin länteen, karjanajoon ja karavaneihin. Mutta tarkkaavainen kuulija löytää sanojen takaa ja rivien välistä elämänkatsomuksellisia välähdyksiä.
Suosikkibiisini on Karavaani. Sen kertosäe ("Sano niin, sanon niin, sano miksi estettiin....) jäi parhaiten korvamatoilemaan muutoin varsin epämusikaaliseen mieleeni. Se on kokonaan Jaken käsialaa soittimia myöten ja tiettävsti ensimmäinen biisi, jonka ympärille koko levy alkoi muotoutua.
Karavaani kertoo (verhotusti tosin) pyhiinvaeltajajoukon (vapaakirkollisen?) matkasta kohti luvattua maata. Tosin karavaanilla on edessään mutkia ja sekoilua. Kaikke menee pieleen, vääriä valintoja, riitoja. Osa miehistä ei osaa muuta kuin rehennellä ja he "ovat häpeäksi yhteisölleen, velttoja vastuussaan".
Kansalaistarinoita ilmestyi viime vuonna eli vuoden 1918 tapahtumien muistovuonna. Nimi synnytti odotushorisontin. Pakko myöntää, että hieman petyin kun ensiraidalta lähdettiinkin preerialle. Levyn nimi saa kuitenkin katetta yhdestä biisistä, Punainen vai valkoinen. Se kuvaa sisällisodan vaikeita valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti