Irlantilaissyntyinen brittitaitelija Farncis Bacon (1908-1992) on yksi modernin taiteen tunnetuompia taidemaalareita. Hänen töistään on maksettu huutokaupoissa häkellyttäviä summia, parhaasta 23 miljoonan euroa. Baconin ekspressiivissä töissä on usein vääristyneitä ihmisiä kärsimyksen ja tuskan äärirajoilla. Eivät mitään kaunotaidetta, vaan modernin ihmisen elämäntnnon manifestaatioita.
Bacon kuoli Madridissa.
Sinne pienen hoitokotiin sijoittuu myös Max Porterin pienoisromaani Francis Baconin kuolema (suom.
Irmeli Ruuska, WSOY). Erikoinen ja intensiivinen lukukokemus. Kirja etenee
eräänlaisina viimeisiä tauluina, joita houraileva taitelija näkee, kokee tai
muistelee. Teksti on tajunnanvirtaa, yritystä pitää kiinni elämästä, joka
pakenee. Baconin tajuntapauhe on rujoa ja suoraa kuten hänen työnsä.
Kirjassa on 68 sivua, johon sisältyy useita tyhjiä lehtiä lukujen eli taulujen välillä. Pienoisromaani? Vai novelli, jolla on romaanimainen muoto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti