Näytetään tekstit, joissa on tunniste jooga. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jooga. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Joogan pitkä historia ja monet kasvot


Uskontotieteilijä-toimittaja Matti Rautaniemi tekee kirjallaan Joogan historia (Basam Books 2020) suuren palveluksen suomalaisille joogan harrastajille. Kyse on 2015 ilmestyneen Erakkomajoista kuntosaleille kirjan toisesta, noin sadalla sivulla laajennetusta painoksesta.

Mutta kuten aina aate- ja uskontohistoriasta puhuttaessa, kehityskulut eivät joogankaan kohdalla ole yksiselitteisiä ja vaikutussuhteet ovat usein ristiriitaisia. Joogalla jos jollain on monet kasvot ja pitkä historia.

Kirjoitin aiheesta Kotimaa24-verkkosivulle. Lue juttu:

Kirja-arvio: Joogan taustoista tarvoitaan tietoa, sillä kaikki ei ole sitä, mitä sen väiteään olevan


Rautanimen kirjassa on hyvää mm. se että siinä nostetaan esiin joogan ristiriitaiusuuksia ja kerrtotaan myös väärinkäytöksistä, joita joogakulttuurissa esiintyy (esimerkkinä tapaus Bikram - josta on tehnyt kiinnostava tv-dokumenttikin).
Kuva: O.S. Joogamatoja kuvattuna Joogafestivaaleilla

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Joogakirjaa ostamassa


Ostin kirjan. Se on Janne Kontalan Joogan sydän (Viisas elämä 2018, toinen uudistettu painos). Ostopaikka oli Joogafestivaali Helsingissä Kaapelitehtaalla. Kirjapöydältä olisi saanut kolme kirjaa kahden hinnalla, mutta minulle riitti yksi

Kontalan kirja on kirjoitettu alunperin englanniksi (suom. Janne Konatla ja Terhi Tiainen). Hän lähestyy joogaa ymärrettävästi ja sisäistyneesti. Kirjan alku tosin on tyrmäävä: "Kun aloitin joogan opttamamisen, en löytänyt ensimmäistäkään kirjaa, jossa harjoitukset olisi asetettu Shankaran jälkeisen vedanta viitekehykseen." Täh?  No, minä jatkoin lukemista. (Shankara on Adi Shankara, 700-800-lukujen taiteesa elänyt hindufilofofi - vedanta on koulukunta).

Jooga voi harrastaa kolmella tavalla: ensinnäkin ikään kuin ulkoisesti, itselleen tehden (karmajooga), toisekseen henkisen kasvun lähteenä (jnanajooga) ja kolmanneksi olemassaolon ytimeen eli absoluuttiin pyrkien (bhaktijooga).

Joogassa on sen harjoittamisen syvimmässä merkityksessä sisäänrakennettu uskonnollinen elementti, ainakin mikäli on uskominen Kontalan tulkintaa. Mutta joogan harjoittajalla on vapaus pyrkiä kohti oman uskontonsa Jumalaa.

Valtaosa länsimaista jooga on enemmän tai vähemmän vapaa elämänkatsomuksellisesta tuputuksetsa, vaikka osa joogaohjaajista (näin olen kuullut) tulee päästäneeksi suustaan yhtä ja toista "joogafilosofian" nimellä kulkevaa. Omat kokemukseni joogasta ovat joko neutraaleja tai sitten avoimesti uskonnollista: tarkoitan kristillistä joogaa.

Kristlliseen joogaan johdattaa Heli Harjunpään kirja Hiljaisuuden tie (Kirjapaja 2017), jossa hän hakee teologista perustelua harjoittamalleen joogalle. Sittemmin Harjunpään opettaman joogamuodon nimeksi on vakiintunut Hiljaisuuden jooga, joka yhdistää rauhalliseen hathajoogaan hiljaisuuden retriittien tunnelmia ja sanoitusta. Parhaillaan on menossa Hiljaisuuden joogaohjauksen koulutus - lue siitä lisää täältä

Kirjoitin myös  14.3. ilmestyneeseen Kotimaahan laajan artikkelin kristillisestä joogasta. Se löytyy vain printistä. Sellaistakin vielä tapahtuu.