Mediakaruselli pyörii

Katson mielelläni toimittaja-aiheisia elokuvia, koska olen itse toimittaja. Simppeliä. Ja samasta syytä myös luen toimittajista kertovia kirjoja. Luulen eri ammattiryhmien toimivan samoin, juristeja kiinnostavat juristit, kampaajia kampaajat, sotilaita sotilaat ja niin edelleen. Tosin lääkäreitä tuskin lääkäriromaanit hirvestä kiinnostavat – saatan erehtyäkin.

Tom Rachmanin Keskeneräiset (The Imperfectionist, Paasilinna, suom. Matti Apunen) kertoo monesta toimittajasta ja henkilöstä, jotka liittyvät lehteen. Viime kädessä lehti on pääosassa, se vaikutta kaikkien 11 ”päähenkilön” elämään ja kohtaloihin. Heidän tarinansa ovat erillisiä, vaikka joissain kohdin liittyvät toisiinsa.Lisäksi kirjassa kulkee kertomus lehden historiasta nykypäivään.

Lehti, josta on puhe, on Roomassa ilmestyvä englanninkielinen kansainvälinen lehti. Se elää omaa elämäänsä laskevien levikkien maailmassa, eikä sillä ole edes nettisivuja, mikä on symboli antautumisesta todellisuuden edessä.

Kustantaja on rahasuvun ponneton ja tahdoton vesa ja lopun voi arvata. Kirja päättyy lehden lakkauttamiseen. Kostoksi joku toimituksesta tappaa kustantajan koiran, kun ei muuta voi.

Rachman on itsekin työskennellyt toimittajana (muun muassa uutistoimisto AP:ssa ja Herald Tribunessa), joten hän tietää mistä kirjoittaa. Monet tyypit ja tunnelmat ovat varmaan jokaiselle lehtitoimituksia tuntevalle tuttuja. Tosin Rachmanain kuvaamissa ihmisissä on tavallista enemmän epätoivoa, kunniahimottomuutta, mukavuudenhalua ja epäystävällisyyttä. Siitä kirjan nimikin, joka aluksi ihmetyttää (olisiko ”Epätäydelliset” parempi, ehkä ei, mene ja tiedä, en ole kääntäjä).

Työtoverini, joka myös on lukenut Rachmanin kirjan, arveli että se on kiinnostava vain koska itse sattuu olemaan toimittaja, mutta muita avuja ei siinä ole.

No, joo.

Kyllä Rachman osaa pyörittää henkilökaruselliaan ja synnyttää tunnelman, mikä on myös huomattu maailmalla. Kirjaa on myyty hyvin ja se on käännetty yli 20 kielelle. Leffakin on viritteillä. Ilmeisesti toimittajia on maapallon populaatiosta aika paljon...

Parnasso pistää parastaan

Posti toi Parnasson. Lehti juhlii 60-vuotista taivaltaan. On siis aika pohtia omaa suhdettaan tuohon instituutioon, jota myös kirjalliseksi aikakauslehdeksi kutsutaan.

Muistan Parnasson jo nuoruudestani. Ensikontakti tapahtui 1970-luvun alussa. Harrastin kirjoittamista, runoutta. Törmäsin aikuismaiseen lehteen todennäköisesti ensimmäisen kerran kirjastossa. Ymmärsin, että kyse on Kirjallisuudesta, isolla kirjaimella. Poikaset älkööt vaivautuko.

Vasta 2000-luvun alussa uskaltauduin siirtyä, nousta, uudelle tasolle: ryhdyin Parnasson kestotilaajksi. Turun kirjamessuilla oli silloisen kustantajan Yhtyneitten Kuvalehtien ständi ja hyvä tarjous. Epäsäännöllinen Parnasso-suhteeni muuttui säännölliseksi.

Aikaisemmin olin vain satunaisten käsiini osuvien lehtien varassa. Muistan myös muutaman kerran ostaneeni Parnasson. Tunsin silloin itseni paremmaksi ihmiseksi. Fiksummaksi ja taiteellisemmaksi. Tietoisuus lehdestä ja sen merkityksestä oli minulle kaikki vuodet vastaansanomaton.

Jokin lehdessä on kuitenkin aina harannut vastaan, tökkinyt. Mikä? Varmaan kirjallisuusmaisuus, tekstin ylevöitetty nousu arjen yläpuolelle. Eliittisyys. Toisaalta juuri tämä ajattomuus, litteräärin jumaluuden perään haikailu, on tehnyt Parnassosta samalla kertaa puoleensavetävän ja pelottavan.

Edellä sanottu sopii myös pyhyyden käsitteeseen. Parnassossa on jotain samaa, senhän paljastaa nimikin, taiteen, eritoten runouden ja muusain tyyssija. Laakerikruunuin palkittujen kirjallisten henkien Hall of Fame. Lehti ei kätke itseymmärrystään ja syvintä olemustaan. Lehden sivuilla uhrataan runouden jumalille ja levätään kirjallisten tuulien ja käännöshelmien lempeässä ymmärryksessä.

Parnasso sijaitsee maamme kirjallisuuden kaikkein pyhimmässä. Lehdellä on asema, mutta mikä parasta, se ei öykkäröi eikä käytä asemaansa vääriin. Siihen se on liian sivistynyt. Ja kirjallinen. Niin ainakin haluan uskoa.

Parnassoa tilaamalla ja lukemalla osallistun kirjallisuuskulttiin.

Oi, niin mieluusti sen teen!