Politiikkaa & viiniä

Mikä maa, mikä valuutta? Joskus tulee matkustettua toiseen maahan ja kaupunkiin ilman varsinaisia taustatietoja. Sehän on lomamatka, ei mikään kulttuurimatka tai yhteiskunnallinen sightseeing. Joo, voi sen noinkin nähdä, mutta lukemalla edes matkaoppaan saa reissusta enemmän irti. Puhumattakaan siitä, että lukee hieman enemmän.

Taannoisen Chilen matkan lukemistooni mm. lentomatkalla (yhteensä 17 tuntia ilmassa!) kuului Jesus Manuel Martinezin kirja Salvador Allende ja Chilen kohtalonvuodet (suom. Jyrki Lappi-Seppälä, Into 2013, alkuteos 2009). Se kertoi antoi Allende-tiedon lisäksi laajan katsauksen Chilen historiaan ja sisäpolitiikkaan.

Huomasin tietäväni vain vähän yksityiskohtia Salvador Allendesta ja hänen vaiheistaan. Chilen poliittinen kuvio vaikutti omintakeiselta, joskin demokraattiselta.  Martinezin kirjassa on hauska ”tietävä tyyli ”, kirjoittaja kertoo avoimesti kenen puolella on ja piikittelee mehukkaasti. – Hän ei esimerkiksi halua mainita sen kenraalin nimeä joka johti vallankaappausta.

Kävin reissun aikana uudessa Muistojen ja ihmisoikeuksien museossa (Museo de la Memoria y los Derechos Humanos), jossa keskityttiin syyskuun 11. päivään 1973 eli sotilasvallankaappauksen ja Allenden kuoleman päivään. Vaikuttava museo, jolle Martinezin kirjan lukeminen antoi paljon taustaa.

Nykyisin voi olla vaikea tavoittaa Allenden valtaannousun symbolisia merkityksiä. Sitä voisi verrata samanlaiseen edistysiloon kuin Barack Obaman valintaa ensimmäiselle kaudelle aiheutti kautta maailman.

Santiagossa sattumalta osuttiin sunnuntaikävelyllä puistoon, jossa oli menossa jonkinlainen poliittinen kansanjuhla kirppareineen. Ämyreistä kaikui El pueblo unido jamás será vencido. Häkellyttävä fiiliis.

Matkalukemistooni kuului Lonely Planetin matkaopas Chile & Easter Island (2012) sekä hotellihuoneessa ollut vuosikuvakirja Santiagosta ja Chilestä. Viimeksi mainitussa oli useampi sivu chileläisen viinin historiasta. Siitä olisi voinut lukea enemmänkin, sillä vierailin kolmella viinitilalla Valle de Casablancassa (sieltä olevia viinejä löytyy Alkostakin). Pitäisi varmaan hankkia lukulampun alle Heikki Remeksen Maistuu viinien kanssa -sarjan osa Chilen viinit (Moreenikustannus 2011).

Pakko kehua, hyviä viinejä sain maistaakseni erityisesti Bodegas Ressä ja Kingstonin tilalla. – Matkan seurauksena tunnustaudun Andien takaisten viinien ystäväksi. Tosin Casablancan laaksossa aikomus lisätä viinintuotantoa on ongelmallinen. Pohjavesivarat ovat rajalliset.

Työpöydälläni on nyt Auli Leskisen tuore romaani Petojen aika. Se vie 11.9.1973 jälkeisen ajan kauhuihin ja syövereihin Chileen. Olen kahden vaiheilla, alanko lukea eli lähdenkö siihen maailman vai jätänkö vaikutelmat nyky-Chilestä päällimmäisiksi. Epäilyn syynä ei ole halu kieltää menneisyyyttä, olen siitä tietoinen ja nähnyt mm. siihen liittyviä elokuvia, viimeksi Chilessä Muistojen museossa katsoin Gonzalo Justiniano elokuvan Anmesia (1994). Siinä pohdittiin jopa absurdein juonenkääntein voiko  julmille käskyläisille antaa anteeksi, vai onko viisaampaa kostaa kaikki pahuus ja kauheus.

Chile-pohdintaa myös Kotimaa24:n blogissani