Kirjamessut sivu suun

Chilen matkan vuoksi Helsingin kirjamessusta jäivät tänä vuonna väliin. Harmi, sillä messuilla on saanut tatsin ja fiiliksen kirjamaailmasta. Nyt vietin viimeisen messupäivän viime sunnuntaina Madridin ja Brysselin lentokentillä. Matka Santiago de Chilestä Helsinkiin kesti noin 33 tuntia (Helsingin kone oli ylibuukattu).

Kotiin palattuani luin Suomen Kuvalehden jutun, jossa kotimainen kaunokirjallisuus rinnastui kansikuvan mukaan vessapaperiin. Vai tarkoittiko kansikuva, että kotimainen kaunokirjallisuus sopii vessassa luettavaksi: se ei muuten ole lainkaan huono paikka lukuharrastukselle…

SK:n artikkelissa kriitikko Putte Wilhelmsson esitti näkemyksen, jonka mukaan moderni meikäläinen kaunokirjallisuus on liiaksi kiinnostunut itsestään, ei maailmasta ympärillään, kirja jää umpinaiseksi. Voi olla niinkin, sillä maailma ei enää ole yhteiskunnallinen todellisuus vaan paljon globaalimpi juttu. Sellaisen kuvaaminen on vaikeaa tai mahdotonta ellei katsele asiaa yksilön kautta. Tosin globaaleja teemoja tavoitteleva romaani tuottaa uskoakseni aina valjun lukukokemuksen. Yksilö ei oikeasti kestä globaalia tarkastelua, sillä ihmiskunnan enemmistö on lokaali, merkittävä osa jopa ultralokaali. Itsensä globaalikansalaiseksi mieltävä ihminen ei ole kaunokirjallinen ellei häntä kuvaa lokaalina yksilönä, jolloin hän lakkaa olemasta ”globaali”.

Chilessä ei yleisesti ottaen puhuta englantia, vain yksinomaan espanjaa. Minun näkökulmastani se oli globaalia, mutta yhteisestä näkökulmasta siitä ei seuraa mitään, sillä emme pystyneet paikallisten kanssa juuri kommunikoimaan. Espanjakielinen maailma on niin suuri, että englantia ei tarvita mihinkään – suomalaiselle englanti sitä vastoin on portti suureen maailmaan, globaalin kuviteltu ensiporras.

Kaunokirjallisuudessa ei voi olla globaalia kuvausta ilman teoksen maailman ihmisten monipuolista kielitaitoa. Kirjan ihmiset eivät voi olla yksikielisiä (ruotsi ei maailmalla paljon auta, vaikka yllättäen puhuimme sitä Chilessä eräällä viinitilan oppaalle, joka oli pitkään asunut Norjassa – meillä oli siis yhteinen kieli(aihio) ja syntyi globaalin veljeyden häivähdys…).

Toki ymmärrän, että voi kuvata globaaleja voimia ja niiden vaikutuksia yksilöihin ilman että yksilöt kommunikoivat keskenään, mutta ei siitä lajityypiksi ole.

Lisäksi ymmärrän, että globaalisuus kaunokirjallisuuden yhteydessä voi tarkoittaa, että esimerkiksi romaani voi tulla mistä päin maailmaa tahansa ja niitä lukemalla huomaa lukevansa ihmisen tarinaa.

Ja edelleen ymmrärär, että bglobaalia voidaan lähetyä kielitaidottomuuden (ja väärin lukemisen/tulkitsemisen kautta), mutta se ei ole nyt pointtini.

- - -

Matkalla aloin lukea sähköisesti Alastalon salissa. Olen erittäin tyytyväinen Sony Readeriini. Lentokoneessa menomatkalla näin jonkun lukevan Kindleltä ja toisen Kobolta. Lisäksi porukoilla näkyi Galaxyja ja iPadeja, ehkä niissäkin oli ladattuna e-kirjoja, tiedä häntä.

Volter Kilpeä e-kirjana Santigo de Chilessä & Starbucksissa. Ihan mielenvikaista & globaalia! - Sony Reader & Alastalon salissa -projektini on hyvässä käynnissä (luettuna kohta puolet).