Kirjallista muuttoa, osa 7
Pakon edessä harvensin kirjahyllyä. Oli helpompi luopua uusista
kirjoista, jotka oli luettu, mutta jotka eivät syystä tai toisesta olleet
jättäneet suurempia jälkiä. Varsinkin dekkarit saivat mennä.
Lopputuloksena on hieman yllättäen ja kiusallisesti kulahtanut
kirjakokoelma. Vanhaa tavaraa, rispautuneita kansipapereita ja menneiden
vuosikymmenten tomua.
Mutta ehkä kyse on sielunkuvasta: tällainen minä oikeasti
olen, vanhoista kirjoista tehty…
Sain vihdoin myös toteutettua unelman. Nyt
kaikki runokirjat ovat samassa kohtaa kirjahyllyä (tosin yksittäisiä kokoelmia
voi vielä olla missä sattuu, mm. töissä on useampikin…). Yhtään rukokirjaa en
kuitenkaan laittanut kiertoon.
Jokin kirjallinen periaate pitää muuttajallakin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti