Luin romaanin, jota ei ole julkaistu. Tai on se tavallaan julkaistu,
mutta monisteena ja jaettu suvulle ja kylänväelle. Kirjailija on 11-vuotias
kummityttöni, teksti on syntynyt hänen ollessaan vuotta nuorempi.
Linnan salaisuudet on hänen ensimmäinen itse tietokoneella kirjoittamansa
romaani. Sivuja on 38. Aikaisemmin hänen
äitinsä on sanelusta kirjannut ylös ainakin yhden vastaavanlaisen tarinan.
Kummityttö on lukija. Häntä kiinnostaa lukeminen ja kirjoittaminen. Hän
haluaa kirjailijaksi., on halunnut jo vuosia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein,
kirjailijaksi pitääkin haluta. Pitää lukea ja kirjoittaa. Ja kirjoittaa vielä
lisää. Jos taito ja kärsivällisyys riittävät, ja vielä tähdet ovat oikeassa
asennossa (myös muu kustantaja kuin Otava käy), saattaa esikoisromaani nähdä
päivänvalon. Painettuna tai tulevaisuudessa kukaties vain sähköisenä.
Kummitytön sisäinen elämä täynnä tarinoita, kuten tuon ikäiselle
kuuluukin. Mutta minusta hänen kohdallaan tarinoita on tavallista enemmän ja ne
ovat syvempiä ja laajempia kuin useimmilla ikätovereilla.
Linnan salaisuuksien juoni on pääpirteissään seuraava. Esmeralda (11-vuotias)
on adoptiolapsi, mutta hänen vanhempansa kieltäytyvät kertomasta siihen
liittyvistä yksityiskohdista. Eräänä päivän selviää että kylään on tulossa
Helmivuoren linnan vartija, Isabella. Hän etsii kyläläisten joukosta
hallitsijaa. Ja kuinka ollakaan, Esmeradla on tämä valittu. Samalla selviää
adoption tausta. Esmeralda matkustaa linnaan ja siellä selviää lisää asioita
Isabellan todellisesta luonnosta, peikoista ja Esmeraldan vanhempien
kohtalosta. Viimeinen luku on nimeltään Anteeksiannon voima.
Kummitytön romaani on satu, tutuista aineksista rakennettu, mutta uudella
tavalla kerrottu. Se tapahtuu ajattomassa satujen maailmassa. Ainut varsinainen viite
nykyaikaan on brunssi, kummitytölleni ilmeisesti normaali ateria, mutta satujen
maailmassa harvemmin nautittu. Kirjassa on vauhtia ja juonenkäänteitä, mutta
myös paljon dialogia.
Linnan salaisuudet saattaa olla arvokasta taustamateriaalia, esisesikoisromaani, kun joku
valmistelee vuonna 2065 väitöskirjaa erään Finlandia-palkitun merkittävän uran
tehneen kirjailijan tuotannosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti