Annoin lupauksen
itselleni, joten itseni kanssa minun on siitä neuvoteltava. Vai onko edes
mitään neuvoteltavaa olemassa. Minkä lupasin, sen pidän.
Mutta oliko
lupauksessa alun alkaenkaan järkeä? Ei, sillä vuosien varrella minulle on työni
puolesta kertynyt useampi hyllymetri ohuita runokokoelmia ja jokunen paksumpi
koottujen runojen kirjakin.
Ongelma aktuaalistui,
kun joudun vaihtamaan työhuonetta. Vanhan huoneen kirjahyllyssä on toistasataa
runoteosta. Ne pitäisi kärrätä kotiin, mutta hyllyt pullistelevat jo nyt.
Ehkä minun
rikottava lupaus ja laitetta nuhjuisin ja ponnettomin runous kiertoon, jonne se
ei kelpaa. Paperinkeräys on ainoa osoite.
Vielä en tiedä
mitä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti