tiistai 20. joulukuuta 2016

Kun haastateltava joutui vaikeuksiin


Koska nimeni mainitaan Eero Junkkaalan tuoreessa kirjassa Viides herätysliike (Kirjapaja), sallittakoon pari sanaa. Ensinnäkin kirja oli ilo lukea. Kiinnostava kertaus ja oivaltava tarkennus tapahtumiin, joista oman henkilöhistorian kautta muistaa osan tai luulee muistavansa.

Omat hengelliset juureni kun löytyvät osin femmojen organisaatiorakenteesta, kansanlähetyksestä. Olipa ensimmäinen media-alan kesätyöpaikkani Uusi Tie –lehdessä. Sittemmin tieni on kulkenut mutkitellen hieman muihin suuntiin, mutta eivät nuoruuden kokemukset mihinkään poistu.

Mutta asiaan. Junkkaala kertoo luvussa Yhteistyötä evankeliumin vuoksi haastattelusta, jonka hänestä tein 26.9.2003 ilmestyneeseen Kotimaahan. Lehden kannessa oli kuva (Timo Merensillan ottama) Junkkaalasta seisomassa liikenteenjakajassa Unioninkadulla, lähellä siloista työpaikkaansa Suomen Teologista Instituuttia. Taustalla näkyi raitiovaunu: ”Eero Junkkaala on valinnut yhteistyön linjan. Naispappeuden vastustajat tienhaarassa?”

Haastattelussa Junkkaala kertoi, että tekee yhteistyötä naispappien kanssa, myös alttarilla. Minusta hänen perustelunsa oli hyvä ja vastaansanomaton. Junkkaala halusi opettaa ja puhua Raamatusta eikä rakentaa turhia esteitä tämän perustehtävän eteen. Kielteinen suhtautuminen naispappeihin olisi sulkenut ovia seurakuntiin.

Luonnollisesti Junkkaala sai lunta tupaan ja toverien tylytystä. Vahat ystävät jopa käänsivät selkänsä.
Myöhemmin Junkkaala on henkilökohtaisesti kiitellyt minua vuoden 2003 haastattelusta – ja tekee sen kirjassakin: ”…sillä vaikka se aiheutti voimakkaita reaktioita, koin asian esilletulon hyvänä. Siinä oli jonkinlainen ”totuus tekee vapaaksi” -vaikutus.”

Muistan jutun tekemisen varsin hyvin. Tein sen yhdessä Johannes Ijäksen kanssa. Siihen haastateltiin muitakin järjestöjohtajia (miehiä). Eräs heistä saatiin kiinni mökkisaunasta, löylyhuoneesta. Hänen vaimonsa vei kännykän sinne - haastattelu annettiin kuitenkin saunan kuistilla.

P.S. Kerran toisen haastattelun yhteydessä Eero Junkkaala sanoi, että aina kun haastattelija olen minä, hän joutuu vaikeuksiin. Tämän otin suurena kiitoksena, millaiseksi Junkkaala sen varmaan tarkoittikin.

P.P.S. Suosittelen Junkkalaan kirjaa kaikille, jotka kokevat halua olla ehdottomia. Voi olla perinteisellä tai konservatiivisella kannalla monista kirkon asioista, mutta pitää silti keskusteluyhteyden luontevasti ja rakentavasti auki. Kaikki ei ole ihan niin yksivakaata kuin opillisten silmälasien läpi katsova luulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti