Osallistuin luokkatapaamiseen. Ylioppilaskeväästä oli tullut kuluneeksi huikeita pyöreitä. Porukan kutsui pienellä viiveellä koolle Tero, joka yllättäen lahjoitti jokaiselle osallistujalle kirjan. Terolla oli jokin yhteys minulle ennen tuntemattomaan Aviador-kustantamoon, joten lahjakirjat olivat kaikki sen satoa. Aviadorin osoite vie Nurmijärven Rajamäelle.
Minulle
lankesi Jukka Koskelaisen runokirja – liki runoelma – Idän ympäriajo (2016).
Koskelainen toki on tuttu aikaisempien kirjojensa kautta. Hätkähdin, että
nimimies julkaisee nimettömän kustantamon kautta tuoretta tavaraa. Se kertoo
runouden julkisaattamisen hankaluudesta. Eikä tämä ollut piikki Aviadorin
suuntaan, päinvastoin (omasta sivistymättömyydestäni tässä on kyse).
Muutama päivä
luokkatapaamisen jälkeen huomasin, että Hesari noteerasi Koskelaisen
fillarirunoelman (se on siis olemassa!). Sillä polkupyöräilystä tekstissä on
kyse, pyörälenkistä itäisessä Helsingissä. Tai pikemminkin pyöräily on kehyskertomus,
jonka varjolla Koskelainen pääsee havainnoimaan ja runoilemaan ohitse
kiitävästä elämästä ja sen hämmästyttävyydestä.
Minusta
ajatus pyöräilystä ohitse vilahtavien runohavaintojen taustalla on mainio ja auttaa
lukemista: ”…ketjut rutisevat, pilvet ovat paremmassa / öljyssä, / karkaavat
kohti kaukaista laaksoa Kontulan takana…”
En ole
lukenut Idän ympäriajoa alusta loppuun, vaan sieltä täältä poimien ja
ympärilleni katsellen, selailleen, pakottomasti. Vähän niin kuin fillariretkellä kesän vielä hyräillessä.
Yllättävä kirja, yllättävä ilo. Kiitos, Tero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti