Ihmisillä on tapana kuolla omiin ajatuksiinsa nojaten.
Niin he luulevat.
Ilman ajatuksia kuolemaa ei ole. Se tulee silloin
yllätyksenä.
Ennen saapumistaan kuolema lähettää ajatuksen. Se tulee
mieleen tai koskettaa. Tarvittaessa mieli poimii sen mistä vain,
julkkishaastattelujen seasta ja mainospostin.
Kannattaa katsoa, keneltä ajatuksen lainaa, että onko se laisinkaan siihen
tarkoitukseen tehty. On eri asia miettiä viisaita elämästä yleensä kuin omia
mahdollisuuksiaan lopun edessä.
Lopun edessä tarvitaan enemmän kuin yksi ajatus, sillä loppu
voi tulla mistä, milloin ja miten tahansa. Siis. oi lukijani, mieti
etukäteen valmiiksi mitä sanot, kun viikatemies kolkuttaa silmäluomiisi.
Silmäsi kun avaat, ovat vastassa kasvot kuin kysymys. Mitä
vastaat huulettomalle suulle, kuka kumma kuvittelet olevasi? Ehkä se on kuiskaus, syvä, pahanhajuinen henkäys
vasten unen silittämää sieluasi.
Pyydä vierasta niittämään pois vanhat viisaudet. Vain uusien
ajatusten varassa kannattaa kuolla.
On tuliaisia tuonpuoleiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti