Ranskalisen Frédèric Grosin kirja Kävelyn filosofiaa (suom. Aki Räsänen, Hyvä elämä, 3. painos 2018) osoittautui erittäin kiinnostavaksi ja ennen kaikkea eläytyväksi kävelyn ulottuvuuksien purannaksi.
Gros esittelee myös joukon tunnettuja filosofeja ja kirjailijoita, joiden elämässä kävelyllä oli iso merkitys, jopa liian iso. Heitä ovat muiden maussa Nietzsche, Kant ja Gandhi. Ilahduin myös että eisttelyssä oli toimittaja-kirjailija Gérard de Nerval (1808-1855), jonka nimeen törmäsin edellisessä lukemassani lomakirjassa eli Orhan Pamukin Istanbulissa. Nerval oli yksi Istanbulista kirjoittanut länsimaainen, joiden jalanjäljissä Pamuk samosi. Nervalin kohdalla Gros puhuu surumielisestä vaeltelusta (Pamukin Istanbul on surun leimaama kaupunki).
Kävelyn filosofiaa antoi ajattelemisen aihetta, kuten kliseisesti on tapana sanoa, paitsi että nyt se oikeasti antoi. Taas vahva suositus.
Hämmästyin myös kirjan sisäliepeessä ollut listaan Hyvän elämän julkaisemista kävelyä käsittelevistä kirjoista: niitä oli kahdeksan.
Kävelyssä on mieltä.
Siis jalkaa jalan eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti