Istanbul vetää puoleensa

Istanbul on kiehtova kaupunki, mutta periaatteellista syistä en innostu Turkista nykyvaltiona, joten en ole käynyt siellä. Toki myönnän, että olen liikkeellä huonoin historiatiedon sekä yleisen uutisoinnin ja pitkäaikaisten kurdisympatioiden muovaamalla mielellä. Minulla on siis asennekynnys.

Edellä sanotusta huolimatta tartuin lomalla Orhan Pamukin kirjaan Istanbul (alatsikoltaan Muistot ja kaupunki, suom. Tuula Kojo, 2. painos, Tammi 2004). Kirjan olin napannut appivanhempieni hyllystä, kun he taannoin muuttivat ja tavaraa piti vähentää. Appiukkoni on saanut kirjan aikanaan lahjaksi 75-vuotispäivänään, selviää omistukirjoituksesta. Kirja vaikutti luemattomalta.

Mutta Istanbulin lukeminen kannattaa. Hieno kaupunkikirja, ehkä yksi hienoimmista. Pamuk maalaa kuvan mustavalkoisesta, sateen ja surun ympäröimästä kaupungista. Hän ammentaa kaupungissa asuneiden ja siellä käyneiden kirjalijoiden tuotannosta. Samalla Pamuk kertoo lapsuudestaan ja vähän nuoruudestaankin eli matkastaan kirjalijaksi - vaikka nuorena keskittyikin kuvien tekemiseen ja lähti opiskelmaan arkkitehtuuria.

Kohottava lukukukokemus. Istanbul alkaa vetää lukijaa puolensa nostalgian lempeällä voimalla.

Ehkä voitan ennakkoluuloni ja matkustan joku päivä Bosporin salmen rannoille. Jos niin tapahtuu, kiitos kuuluu paljolti  Pamukille.