Cosy mystery - uusi lemppari

Dekkarit jakautuvat moneen alagenreen. Cosy crime on yksi ja sen alagenreä voidaan kutsua cosy mysteryksi. Siihen päätin tykästyä. Kilttiin, viihtyisään, herttaiseen mysteeriin.

Mutta mikä ero on crimellä ja mysterillä? Mysteryssä ei ehkä ole ilmiselvää rikosta, vaikka sellainenkin voi tarinaan sisälttyä. Harrastajat huseeraavat rennosti ja saavat totuuden mysteeristä selville ilman, että törmäävät sosipåaattisiin sarjamurhaajiin.  Tapahtumapaikka on usein mukava miljöö. Cosy crime kertoo nimensä mukaisesti rikoksesta, usein murhasta, mutta sekin selviteään huumorilla ja herttaisesti höpöttäen. Ratkaisijat voivat olla poliisejakin.

Dekkarit eli rikoskirjallisuus ( + tv-sarjat, elokuvatkin) tarjoilee loppumattoman kattauksen murhia. Viihteellistää kuoleman, arkipäivöistää murhaamista. Cosy crime/mystery tekee väkivaltaisista kuolemista vähemmän pelottavia, jotenkin kotikutoisia. No se nyt sattui kuolemaan, mutta ei hätää, me selvitämme mikä meni vikaan...

Olen viikon sisälla lukenut botswanalaisetsivä Mma Ramotswen (Alexsander McCall), remonttidekkari Raakel Oksan (Eppu Nuotio) sekä kuopiolaispoliisi Anette Savolaisen (Marja-Sisko Aalto) seikkailuista. Tosin A. Savolainen ei ole kunnolla cosy, vaikka höpötystä siinäkin harrastetaan. Richard Osmanin Torstain murhakerho (varma cosy) odottaa vuoroaan.

Että tällainen vaihe nyt menossa.

Mustekynäpäivä, Fountain Pen Day

 

Marraskuun ensimmäisenä perjantaina vietetään mustekynäpäivää (Fountain PenDay). Se sai alkunsa vuonna 2012, kun alan toimijat halusivat nostaa perinteisen mustekynän arvostusta - samalla haluttiin edistää käsin kirjoittamista.

Käytännössä Fountain Pen Day on paljolti kaupallinen tapahtuma, jolloin kyniin erikoistuneet kaupat tekevät tarjouksia. Mutta mustekynien ystävät ja harrastajat käyttävät päivää "aatteensa" levittämiseen - siksi minäkin bloggaan siitä.

Mustekynä on mainio kirjoitusväline (writing instrument). Vuosikymmeniä käytin työssäni toimittajana huonoja kuulakärkikyniä. Vasta viimeisinä työvuosinani ymmärsin siirtyä mustekyniin.

Sain lahjaksi Lamy Safarin. Siitä se ajatus sitten lähti... Ja samalla tiellä ollaan edelleen. Nyt minulla on parikymmentä mustekynää, joissa on kaikissa erilainen  kirjoitustuntuma ja joissa on erilaiset terät (EF, F, M, B sekä Flex ja Stub eli "lattaterä").

Kuvassa oleva Montblancin Master of Art -sarjan Homage to Pierre Auguste Renoir -kynä ei valitettavasti kuulu vaatimattomaan "kokoelmaani". 

Länsirata ja Paavo Haavikko

Länsirataa eli tunnin junaa on ajettu kuin käärmettä pyssynpiippuun. Aiheen uutisointia seurattuna osui silmiini Paavo Haavikon liki profetaalinen aforsimi: "Olipa kerran rautatie, joka tahtoi tulla rakennetuksi, ja niin luja tahto sillä oli että se teki itsensä."

Aforismi on peräisin kokoelmasta Ikuisen rauhan aika (Otava 1981). Sieltä löytyy myös yksi mieltäni eniten ilahduttaneita nykyaforismeja, vai pitäiskö sanoa aforistinen heitto: "Ekumenia on jonkin hotelliketjun keksintö. Eikä huono."

Löysin yllättäen kirjahyllystäni Haavikon Puhua, vastata, opettaa (WSOY, 3. painos 2010, ensimmäinen painos 1972), joka aikanaan uudisti aforismiperinnettä sarjallisuudellaan. Sieltä poimittakoon tätä pilvistä syksyistä päivää valaisemaan kyyninen/anarkistinen toteamus: "En halua muuttaa tätä järjestelmää toiseksi. Se on jo kyllin huono."

Ja aika hapan on tämäkin, Ikuisen rauhan ajan avaus: " Hirsipuun juurelle saakka minä olen uskollinen kuninkaille. Siitä ylöspäin olen minä hirsipuulle uskollinen."