Kesäloma vaatii kirjoja

Taas on aika sukeltaa pinnan alle.

Ei muuta kuin kirjat pinoon ja aloitetaan pällimmäisestä. Lomalukemista. Joukossa yllätyksiä ja ei-niin-ajankohtaisia. Vanhempikin kirja käy hyvin, jopa paremmin kuin painomusteelta tuoksuva.

Kuvassa menossa kirja numero kaksi. Palaan yksityiskohtaisemmin kesäkirjasatoon lähiaikoina. Tämänhetkisen arvioni mukaan saan luettua viisi kirjaa riippuen toki niiden paksuudesta - Markus Leikolankin (1000 sivua) on pinossa.

Kaksi tiiliskiveä

Yö-, työ- ja ties missä pöydilläni seikkailee kaksi tiilliskiveä. Toisen on kirjoittanut kovassa mediakokohinassa näyttäytyvä Miki Liukkonen. O:ssa (WSOY) on 859 sivua. Kysessä on romaani alaotskoltaan (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat). Herttaista. Tuollaiset selitykset  saavat hyvälle tuuulelele. Tämäkin postauksen alaotsiokko siis olkoon: "sangen lyhyt tiedonanto siitä mitä nyt".

Toinen tiilari on vieläkin tuhdimpi, siinä on sivuja 939. Markus Leikolan Uuden maailman katu (myös WSOY - onko niillä jokin tiilliskiviprojekti meneillään?). Sillä ei ole alaotsikkoa. Kirja on omistettu "Aamulle, tulevaisuudelle".

Vakaa päätökseni ja voimaannuttava sivistäytymisuihkuni tulee olemaan, että muuraan kirjoista tornin, josta katselen aikamme aatteita ja aatoksia. Aion siis lukea kummankin, vaikka romaaninlukutunnelmani on viime aikoina hiipunut, herra ties mistä syystä. Itse asssa Liukkosta olen jo aloitellut sadan sivun verran. Hyvin kirjoittaa, kiinnostavsti, itsetetoisesti, ehkä liiankin tietoisesti, mutta viis siitä, jossa homma herätää kiinnostuksen. Toistaiseksi on herättänyt.

Leikola saa odottaa vuoroaan kesäloman kiireettömiin hetkiin.

Ehkä tiilliskiviromaani on se mitä aika juuri nyt kaipaa, vastaiskua lyhytsälälle.