"Miksi kaikki tuhoutuu juuri, kun minä aloin vihdoin ymmärtää", kysyy Henry Dunbar Mediamoguli-romaanin (suom. Markku Päkkilä) lopussa. Kysymys on syvästi inhimillinen.
Edward St Aubyn romaani on päivitetty versio William Shakepearen klassikosta Kuningas Lear. Romaani on myös yksi 8-osaisesta Shakespeare-päivitysten sarjasta, joka ilmestyy suomeksi Johnny Knigan kustantamana 2018-2021.
Luin Mediamogulin mielenkiinnolla ja mietin näytelmää sen taustarakenteena. Siitä on aikaa kun luin Learin, joten en osaa verrata tarkkaan. St Aubyn henkilöt on poimittu näytelmästä, ja he käyttätyvät skespearelaisittain eli moraalittomasta tai moraallisesti.
Mediamoguli/Kuningas Lear on vallankäytön analyysia. Henry Dunbar on vanhoilla päivillään suljettu laitokseen ja hänen kaksi tytärtään juonittelee isänsä mediakonsernin omiin taskuihinsa. Isä karkaa ja aikoo estää katalan juonen. Lopussa yksi henkilöistä myrkytetään.
En tiedä, tällaiset klassikkojen päivitykset ovat joko oivaltavia tai väkinäisiä. Yleensä molempia samaan aikaan.
Kirja loppuu Dunbarin juristin yleviin sanoihin: "Me kaikki muutumme tomuksi, mutta ymmärrys ei tuhoudu eikä voi tuhoutua niin kauan kuin jäljellä on joku, jolle on tärkeintä pysyä totuudessa."
P.S. Pitäisi varmaan lukea samoilla tulilla ja yleissivistyksen nimissä alkuperäinen Kunigas Lear. Matti Rossin suomentama versio (2005) sattuu olemaan hyllyssäni, kuten myös P. Cajanderin (1916).
