Finladia-projektini (kaikki kuusi luettava!) toiseksi viimeinen etappi: Pirjo Hassisen Popula (Otava). Luettu! Ryhdyin kirjaa
hieman ennakkoluuloisesti, mutta turha vaiva, Hassinen kirjoittaa hyvin ja
mainiota lauseitta.
Mutta jotenkin
henkilöiden esittely kesti pitkään. Tarkoitus oli varmasti pedata taustat
kuntoon ennen kuin kirjan kuningasajatus otetaan peliin. Perussuom… äh, eikun
Popula. Populistinen puolue, joka vetää magneetin tavoin yhteiskunnan
marginaaleihin ajautuneita.
Popula alkaa toden
teolla toimia vasta kun poliittinen aate astuu kuvaan noin sivulla 129. Kun
Perttu tapaa äijäringin, joka kauppakeskuksen kyljessä sijaitsevassa pubissa
parantaa maailmaa. Puolueen kyky antaa näköaloja ja tarkoitusta tulee ymmärrettäväksi.
Puoluejohtaja Jukka Kalmari ei ole Timo Soini, mutta samanlaisia vaikeuksia
hänelläkin on kun/jos suostuu väleihin natsihenkisen porukan kanssa.
Popula on hyvä,
mutta ei ihan niin hyvä kuin voisi olla.
Kirjan perusväite: Ken
populismin tulella leikkii, sen perussuomalaiskarvat palavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti