Pakon edessä

Tätä olen pelännyt ja samalla toivonut. Asunto myyty ja edessä muutto - sekä kirjahyllyn harvennus. Kaikki painotuotteet eivät mahdu mukaan. Joukossa on kirjoja, joita en ole lukenut, enkä tule lukemaan ja kirjoja joiden olemassaolosta en edes tiennyt.

Nyt paikoin kahdessa rivissä olevat kirjat päätyvät uudessa asunnossa yhteen riviin, harvennettuna joukkona tosin.

Mutta mikä lähtee, mikä ei? En tiedä vielä. Seuraavat kaksi kuukautta tulevat olemaan bibliofiilisen surutyön aikaa.

Toisaalta ajatus ”turhanpäiväisestä  sivistyksellisestä painolastista” vapautumisesta  on virkistävä.

Koti ilman kirjahyllyä on kuin talo ilman aitan polulla astelevaa kiinteistövälittäjää…

Nopea vilkaisu kirjahyllyyn paljastaa ensimmäisten lähtijöitten nimet (olen pahoillani, mutta jostain on pakko aloittaa): Hannu Luntila In memoriam, Jari Järvelä Zombie ja Markku Ropponen Kuhala ja hautausmaan risteys. Näistä kolmesta olen lukenut vain Ropposen.

Huh, tuntuu kuin tekisi jotain ihme tappolistaa.

P.S. Vilkaisin - mitä ei koskaan pitäisi tehdä kun harventaa kirjahyllyä! - Luntilaa ja muistokirjoitusromaani saattaa sittenkin pelastua.