Kadonnut löytyi!

Haa! Hurraa!

Muutosta uuteen asuntoon on kulunut hieman yli vuosi. Suurimmaksi muuttotappioksi laskin kadonneen lukulaitteeni, Sony Readerin. Mutta. Nyt tapahtui ihme ja onni. Se löytyi! Pienestä purkamattomasta muuttolaatikosta, jossa oli muun muassa partavettä ja päällimmäisenä valokuvia. Hyvin oli laite piilotettu.

Napsautin koneen auki ja kas, vielä siinä oli virtaa.

Harmi, ettei Sony enää tee lukulaitteita. Minulla kuitenkin on vielä yksi toimiva, katoavaa teknologiaa tosin.

Aikaisemmat lukulaitevalitukseni täällä:

Lukulaite kadoksissa

Jää Hyvästi, Sony Reader!

Melkein pakko mennä

Juha Ikosen Ajo (Otava) on kummitellut pitkään pöydän kulmalla. Lomalla päätin tarttua siihen. Hyvä päätös, vaikka alku vaikuttikin jotenkin väkinäiseltä. Mutta erillisten tarinoiden kudonta jatkui ja niiden välinen yhteyskin alkoi selvitä.

Ikään kuin Heljällä, Sinikalla ja Ainolla, kaikilla kirjan kolmella naisella (päänäkökulmat), ja Onnilla ja Joukolla, kahdella miehellä (sivunäkökulmat), olisi kaikilla ollut jokin kaipuu pois vallitsevasta johonkin toiseen. Mutta kovin yksiselitteistä tämä ajo-teoria ei ole, siis että ajolähtö, pakko mennä.

Ajosta jäi kuitenkin vaikutelma hyvin kirjoitetusta romaanista, jossa liikutaan 1960-luvulla ja nykyajassa. Kirjaa alkaa sillä kun Rollarit soittivat Suomessa 1965.

Nyt Ajon lukemisesta on kulunut viikko. Ei se kesän ehdoton lukukokemus varmaan ollut (ole, sillä vielä on kesää jäljellä). Kannattava kirjallinen paneutuminen kumminkin.

Olen jo aloittanut seuraavan kesäkirjan, novellikokoelman, vai pitäisikö sanoa nobellikokoelman – puhun nimittäin Alice Munrosta.