Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš. Yllätys? En osaa sanoa, sillä en seurannut ennakkospekulointia, enkä äkkiseltään
tunnistanut nimeä, en myöskään muistanut lukeneeni hänen tuotantoaan. Mutta hetken
hölmistyksen jälkeen alkoivat etäiset kellot soida. Vuonna 2000 ilmestyi suomennettuna Tšernobylistä
nousee rukous. Tuo nimi… jos en
ole lukenut sitä... hmm, ainakin olen selaillut… tunne siitä on vahva… outoa... tätäkö se vanhuus teettää...
Sen
sijaan Sodalla ei ole naisen kasvoja (1988) on oudompi tapaus,
vaikka silläkin on mieleen jäävä nimi.
Tulee siis taas asiaa kirjakauppaan. Yritän pitää kiinni periaatteesta ja perinteestä, että nobelisteja luetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti