antaa avaimen, silmiensä katseen.
Isä, äiti, väki ympärillä kysyy:
Kuka on tuo joka hymyllään
pysäyttää kuun taivaalla
ja sulattaa ikiroudan,
ihmisten sydämet.
Kuka on tuo jonka itku
julistaa oikeudenmukaisuutta
ja saa mobilen tanssimaan
kehtonsa kirkkaudessa.
Violeta, repussaan kuparikoruja,
mustikoita, mansikoita,
Andien lunta, korpimetsän naavaa.
Violeta, enkelinsulkia kädessään!
(Muunnelma ääneen luetusta runosta Töölön kirkon seurakuntasalissa 4.11.2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti