Taas on se aika vuodesta, kun kannattaa ryhdistäytyä. Ainakin mikäli pitää itseään kaunokirjallisuuden ystävänä & edes alkeellisena tuntijana.
Häpeä tunnustaa, mutta Finlandia-palkintoehdokkaat eivät herätä
juurikaan kuhinaa. Olen lukenut niistä vain yhden, Miki Liukkosen tuhdin O:n.
Kiinnostava kirja, kokeellinen, keikaileva ja kirjallisuuteen itseensä viittaava. Kirjan väite maailmasta on, että
aika voi nyrjähtää. Ja pakkomielteiset ihmiset (siis me kaikki) sen mukana.
Nyrjähtää voi myös tavallisen lukijaparan mieli. Kovin helppoa
kattausta raati ei ole tehnyt. Liukkosen lukeneena voin sanoa, että siitä ei
kannata aloittaa.
Eniten ehdokkaista minua kiinnostaa ehkä Cristina Sandhun
Valas nimeltä Goliat. En käy arvailemaan mikä kiinnostaa Elisabeth Rehniä niin
paljon, että hän nostaa sen voittajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti