Kirjoittamisesta syntyy ääni

Kirjoitan paljon, niin työkseni kuin muutenkin. Etätöissä ollesani olen kirjoittanut myös käsin mustekynällä. Havahduin siihen, että paperille kirjoitettaessa syntyy ääni. Kuuntelin tarkkaan. Se tuntui miellyttävältä, rentouttavalta ja auttoi ikään kuin keskittymään siiheen mitä kirjoitti. Oikeanlainen kirjoittamisesta syntyvä ääni saattaa jopa pakottaa kirjoittamaan paremmin - ehkä.

Kokeilin kirjoittamisen ääniä erilaisilla kynillä. Kuvassa ylhäältä alas:

Mustekynä, medium-terä
Mustekynä, fine-terä
Kuulakärki- eli kuivamustekynä.
Rolleri- eli mustekuulakynä
Lyijytäytekynä

Miellyttävin ääni syntyi mustekynillä. On makuasia kumpi on miellyttävämpi, m- vai f-terä. Jälkimmäinen "raapii" hieman enemmän, m-terä krahisee mukavasti. Kaikista kynistä lähtee kyllä ääni, rollerista vienoin (johtuu vetisestä luistavuudesta). Paperin laatukin vaikuttaa ääneen.

Kirjoituskonella hakatessa aikoinaan se vasta ääni syntyi, pauke ja räminä, mutta niin syntyy tuetokoneen näppäimistöstäkin, rapina tai tömähdys. Kännyköiden kirjoitusäänet sen sijaan ovat keinotekoisia.

Kuuntele kirjoittamisesi ääntä.

Joogan pitkä historia ja monet kasvot

Uskontotieteilijä-toimittaja Matti Rautaniemi tekee kirjallaan Joogan historia (Basam Books 2020) suuren palveluksen suomalaisille joogan harrastajille. Kyse on 2015 ilmestyneen Erakkomajoista kuntosaleille kirjan toisesta, noin sadalla sivulla laajennetusta painoksesta.

Mutta kuten aina aate- ja uskontohistoriasta puhuttaessa, kehityskulut eivät joogankaan kohdalla ole yksiselitteisiä ja vaikutussuhteet ovat usein ristiriitaisia. Joogalla jos jollain on monet kasvot ja pitkä historia.

Kirjoitin aiheesta Kotimaa24-verkkosivulle. Lue juttu:

Kirja-arvio: Joogan taustoista tarvoitaan tietoa, sillä kaikki ei ole sitä, mitä sen väiteään olevan

Rautanimen kirjassa on hyvää mm. se että siinä nostetaan esiin joogan ristiriitaiusuuksia ja kerrtotaan myös väärinkäytöksistä, joita joogakulttuurissa esiintyy (esimerkkinä tapaus Bikram - josta on tehnyt kiinnostava tv-dokumenttikin).

Kuva: O.S. Joogamatoja kuvattuna Joogafestivaaleilla

Kolme väriä

Olen kirjoittanut ja toimittanut kirjaa. Käsikirjoitus on pari viikkoa sitten lähtenyt kustantajalle. Saa nähdä, mitä korona- ja taloustilanne tekevät kustannustoiminalle ja julkaistavien nimikkeiden määrälle. Olen huolestunut, sillä muistan 1990-luvun alun.

Kirjoitin omia tekstejäni kirjaan aluksi pääosin mustekynällä. Käytin kolmea eri väriä. Ensin violettia, sitten sinistä (midnight blue) ja lopuksi vihreää (irish green). Värillä ei ollut valiä sisältöön, mutta tunnelmaan toki. Violetti ja vihreä tuntuivat pirteämmiltä, keskiyön sininen hieman tavanomaiselta, mutta myös hauskasti vanhanaikaiselta.

Yhtä kaikki, mustekynä on yhä erinomaisen käyttökelpoinen esine, varsinkin jos haluaa luoda suhteen kirjoittamiseen toimintona.

PS: Olen jäsen kolmessa Facebookkin mustekynäryhmässä. Suomalaisella ryhmällä on hieman pitkä nimi Fountain Pens Finland - täytekynät, mustetäytekynät ja mustekynät