Tiiliskiviromaanissa 22.11.63 (suom. Ilkka Rekiaro, Tammi
) Stephen King leikkii aikamatkustuksen mahdollisuudella. Tällä kertaa
päähenkilö, kirjallisuudenopettaja Jake Eppingin, palaa 1950-luvun loppuun.
Matka käy arkisesti lounaskuppilan varaston kautta.
Kingin tarinassa menneisyyteen
voi mennä ja sieltä voi palata. Lisäksi tapahtumien kulkuun voi puuttua, mikä
luonnollisesti muuttaa historiaa. Perhosefekti toimii. Kun muutat
menneisyydessä jotain, se säteilee vuosien päähän ja vaikutus voi olla suuri.
John F. Kennedyn
murha on amerikkalainen trauma. Päähenkilö vakuuttuu, että jos murhaa ei olisi
tapahtunut, maailma oli parempi paikka elää. Niinpä hän yrittää estää Lee
Harvey Oswaldia tekemästä tekoaan. Mutta miten käy? Jake joutuu elämään monta
vuotta ennen kuin ratkaiseva päivä eli marraskuun 22. vuonna 1963 Teksasin
Dallasissa koittaa. Mikään ei ole täysin selvää, sillä menneisyys pistää
hanttiin - se ei halua muuttua (ah, niin Kingimäinen uhka!).
Kingin
monisanaisessa ja viihdyttävässä romaanissa on filosofisia ulottuvuuksia, mutta
sitä voi pitää myös nostalgisena rakkausromaanina, sillä Jake rakastuu
menneisyydessä.
Vannoutuneena
King-fanina pidän 22.11.63-romaania lukemisen arvoisena, joskin tarina hieman
junnaa ja fiilistelee liikaakin, mutta se on aina ollut Kingin tavaramerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti