Dan Brown osaa ratsastaa isoilla kulttuuri-ikoneilla. Kuten Leonardo Da
Vincillä. Nyt ratsun virkaa toimittaa Dante Alighieri (1265-1321) ja Jumalaisen
näytelmän ensimmäinen osa, Helvetti eli Inferno.
Infernon (suom Jorma-Veikko Sappinen, WSOY) kannessa on Danten profiili. Infernon
säkeistä myös löytyvät vihjeet, joiden avulla lähimuistinsa menettänyt
symbologi Robert Langdon pääsee selville, miksi häntä jahdataan, ja millä
tavoin maailma tällä kertaa on uhattuna.
Brown pitää yllä kiivasta tahtia edellisten Langdon-trillerien tapaan.
Kirjassa on reilut 450 sivua ja hieman yli 100 lukua, joten lyhyin välähdyksin ja cliffhangerein edetään.
Kirja koukuttaa lukijan tai sitten ei. Minulta meni sen lukemiseen pari
viikkoa, sillä luin luvun pari iltaisin vuoteessa.
Koukuttavuus on metodi, kerrontatapa. Brown vie metodin loppuun asti ja
se saattaa jopa hermostuttaa lukijaa. Kutitetaan ja kiusataan, mutta ei mennä itse
asiaan. Jännitystä (nautintoa?) pitkitetään liki itsetarkoituksellisesti.
Mutta luin kuin luinkin kirjan. Sen iso ongelma, tapahtumien liikkeelle
paneva voima on väestönkasvu ja sen synnyttämät tunteet ja toimenpiteet.
Viihteen ja nopeiden kulttuuriluentojen lisäksi kirja tarjoaa lukijalleen myös
globaalin huolenaiheen.
Suosittelen kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti