Helsingin Sanomat lista kesän mittaan yleisön ja kriitikoiden voimin
kaksi listaa 2000-luvun suosikkiromaaneista.
Yleisön Top 10:stä minulla on plakkarissa kuusi romaania. Kriitikkojen 26
kirjan listalta olen lukenut 16.
Olisi tietysti ollut asiallista ja suotavaa, että kummankin listan kaikki
romaanit olisivat olleet minulle tuttuja. Nimet toki ovat, mutta ei sisältö.
Tosin: luettu romaani ei välttämättä ole tuttu, sillä kaikki kirjat eivät
jätä jälkiä. Ne muistaa luetuiksi ja jotain juonestakin palaa mieleen, parhaassa
tapauksessa tunnelmaakin, mutta ei kun ei, kirja ei ota tulta, se ei elä ja kutita mieltä.
Kirjat ovat vähän kuin ihmisiä: kaikki eivät voi olla kaikkien kavereita.
P.S. Parhaillaan luvun alla on Tapio Koivukarin Käpykaartilaiset. Mainio ja helppolukuinen, pakottoman
oloinen. Ehkä ripaus poikakirjaakin mukana…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti