Muistolaatat talojen seinissä kertovat rakennetun ympäristön historiasta.
Laatat ovat myös osa kollektiivista muistia julkisessa tilassa.
Olen muutaman vuoden ajan pitänyt blogia, jonne olen koonnut kuvia
muistolaatoista ja taloista, joiden seiniin ne on kiinnitetty.
Blogin nimi on Hän asui täällä eli keskityn henkilöihin, tunnettuihin ja
vähän tuntemattomampiinkin – pääasiassa Helsingissä, mutta mukana on muutamia
hieman etäämpää. Niinpä tervehdin ilolla Pauli Jokisen kirjaa
Muistolaattabongarin opas (Minerva).
Eläköön muistolaatta-aate!
Jokisen teos esittelee erilaisia muistolaattoja eri puolilla Helsinkiä.
Ulkoasu on miellyttävä ja kuvitus kelvollinen. Kirja on rakennettu 14 reitin
varaan. Lisäksi esitellään kantakaupungin ulkopuolelta löytyviä muistolaattoja.
Jokinen keräsi vinkkejä muistolaatoista muun muassa Facebook-sivun kautta. Kaikkiaan
kirjassa esitellään 320 muistolaattaa.
Missään ei ole kattavaa luetteloa kaikista Helsingin muistolaatoista.
Lisäksi niitä tulee joko ajan lisää ja joitain saattaa kadotakin. Muistolaattoja
kiinnittävät taloyhtiöt, erilaiset muistoseurat ja taustayhteisöt sekä kaupunki. Ja myös joskus yksityiset ihmiset ja kaveriporukat. Varsinkin viimeksimainitusta on Jokisen kirjassa hauska esimerkki: "Tähän kuuseen kiipesi 50 vuotta sitten oulunkyläläinen Jacob Söderman tähyilläkseen merirosvoja ja muita Suomea uhkaavia vaaroja."
Jokisen kirjan esikuvina voi pitää Antero Raution kirjoja
Pääkaupunkiseudun muistomerkit ja taideteokset – Patsasbongarin opas (Karisto
1998) ja myöhempää versiota Löytöretki
muistomerkille – Pääkaupunkiseudun julkiset teokset (Edita, 2006).
Jokinen kirjoittaa esipuheessaan, että uskoo löytäneensä 95 prosenttia kaupungin
laatoista. En ihan usko, sillä tiedän suoriltaan useita varsinkin henkilöön
liittyvä laattoja, joita kirjassa ei ole esitelty, vaikka ne ovat aivan reittien varrella. Tässä muutamia: Etu-Töölön
reitiltä puuttuvat Väinö Tanner (samassa talossa Temppelikadulla kuin Jalo Sihtola) ja Mika Waltarin pitkäaikaisen kotitalon seinässä Tunturikadulla oleva
laatta, sekä Temppeliaukion kirkon alkuperäisen suunnitelman muistolaatta
(kiinnitetty kallioon Lutherinkadulla). Kaivopuisto-Eira-Punavuori-reitin
varrelta uupuu Lars Janssonin muistolaatta Neitsytpolulta. Kampin reitin
varrelta puutuu Jean ja Aino Sibeliuksen ensimmäisen yhteisen kodin muistolaatta.
Kaartinkaupungin reitin varrelta puuttuu ainakin Alvar ja Ragni Cawenin
muistolaatta. Muistolaattoja on myös porrashuoneissa ja sisäpihoilla (L.Onerva,
Guss Mattsson, Eero Snellman). Niitäkin voi päästä katsomaan jos ystävällisesti
pyytää talon asukkaalta, joka sattuu kohdalle.
Muutamia epätäsmällisyyksiäkin kirjan tekstissä on (kuten kaikkien kirjojen), esimerkiksi Georg Henrik von Wrightin muistolaatta ei ensisijaisesti kiinnittänyt taloyhtiö vaan Suomen Aketemia kera Helsingin yliopiston ja Suomen Filosofisen Yhdstyksen. Risto Rytin muistolaattaa Itäisellä Puistotiellä Kaivopuistossa
osoittava tähti on kartassa väärällä kadulla.
Mutta yhtä kaikki, pikkumainen ei pidä olla. Muistolaattabongarin
oppaasta voi olla paljon iloa kotiseutukävelyillä ja muutenkin. Itsekin löysin
kirjasta muutaman ”Hän asui täällä” -laatan, jonka olemassaoloa en tiennyt.
Pitänee käydä kuvaamassa blogia varten, kun ehtii ja säät sallivat.
Otsikkoon liittyen: Bulevardilta löytyy muutamia kiinnostavia
muistolaattaoja, joista yksi on Jokisen kirjan kansikuvassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti