Tauno Palo lienee tunnetuin suomalainen miesnäyttelijä.
Hän esiintyi liki sadassa elokuvassa ja teki pitkän päivätyön
Kansallisteatterin näyttelijänä. Hän syntyi 1908 ja kuoli 1982. Palon
muistelmat Käsi sydämellä (Tammi) ilmestyivät 1969, hän oli juuri
täyttänyt 60 ja katsoi elämänkulkuaan jo seesteisen joviaalisti.
Jostain syystä
kesämökkini kirjahyllyssä oli tuo Aino Räty-Hämäläisen toimittama
muistelmateos, vuoden 2008 pokkaripainoksena tosin. Luin sen aikani
kuluksi ja omaksi ilokseni. Kiinnostavaa oli kuulla kuinka työläispoika Tauno Brännäsistä
tuli näyttelijä Tauno Palo (lyhyen aikaa myös Paloniemi).
Muistelmat on
hyväntahtoista juttelua, piikkejä ei jaeta eikä itsekritiikki ole repivää. Jää
tunne, että Palo on kuin kuva valkokankaalla, näkyvä, mutta saavuttamaton.
Maineensa vanki siis. Toki muutamia koskettavia elämänvaiheita tulee esiin,
kuten veljen kuolema - mikä liittyy nyrkkeilyharrastukseen. Palo ilmoittaa
selvin sanoi ettei ymmärrä koko lajia, varsinkaan amatöörinyrkkeilyä, sillä
siinä on kyse samasta asiasta kuin ammattilaisnyrkkeilyssä, mutta siitä että
ottaa turpiinsa ei saa edes palkkaa.
Teatterikaskuja ja
-sattumuksia riittää. Perheistään Palo kertoo myös, mutta ei varsinaisesti
tilitä. Muistelmissa painottuu ensimmäinen avioliitto. Hän myös tunnustaa
olleensa liian vähän vaimon ja lasten ja vaimon kanssa.
Käsi sydämellä oli
kaikkineen mukava lukea. Vielä kun olisi ollut Suomi-filmin kesäiset
kumpupilvisäät…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti