Tänään julkistettiin Finlandia-ehdokkaat. Jotenkin pääsivät yllättämään, vaikka niistä on luettu yksi Kari Hotakaisen Henkireikä (Siltala), ja toinen on yöpöydällä aloitettuna, nimittäin Markku Pääskysen Sielu (WSOY).
Hotakainen on taattua etukenoista lausetta, myhäilevää ja iskevää. Kuoroporukassa viriää rikos ja laulava poliisi vedetään mukaan. Hm, kelpo tarina, ei suuri, mutta läpensä hotakainen.
Sielu kertoo lapsen katoamisesta. Olen edennyt tekstiä vasta parikymmenkunta sivua, joten en lausuhe mitään sitovaa. Tiheää ja pakattua lausetta, raskaslukuista, toisin kuin Hotakaisella.
Onko Hotakainen viihdettä ja Pääskynen taidetta? Toinen on menevää popkaunokirjallisuutta, toinen tietoisen kompliseerattua fuusiojazzkaunokirjallisuutta?
Äh, tiedä heistä. Pitää lukea kirja ensin, tai useampi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kari Hotakainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kari Hotakainen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. marraskuuta 2015
maanantai 12. syyskuuta 2011
Kuka puhuu aforismeja?
Jos fiktiivinen henkilö sanoo viisaan/oivaltavan lauseen, onko se aforismi? Tämä oli ensimmäinen ajatus, joka kysymyksenä nousi mieleeni kun selasin Esa Silanderin toimittamaa Asialliset -kokoelmaa (WSOY).
Asialliset on koottu Kari Hotakaisen tuotannosta ja ilmeisesti myös Hotakaisen lehtihaastatteluista, sillä osa lauseista menee kirjailijan itsensä piikkiin, valtaosa roolihenkilöiden.
Minusta aforismeja ovat sellaiset lauseet, jotka on aforismeiksi kirjoitettu. Toki Hotakainen on kirjailijanlaadultaan aforistinen ja Asiallisiin sisältyy paljon nappiin osuvaa. Silander on aiemmin koonnut vastaavanalaisen kokoelman Jari Tervon tuotannosta, Sivuääniä.
Ensituohtumuksesta selvittyäni, aloin ymmärtää tällaisen kirjan ideaa. Tuote ja helppo lähestyä. Vähän kuin Matti Nykäsen lausahduksista kootut kirjat. Tosin Hotakaisen kohdalla ainakin vähemmän kieli poskella ja läppämielellä.
”Suurin osa kustantamon liikevaihdosta koostuu hyvästä valehtelusta, jossa on kannet ja hinta”, sanoo Kari Hotakainen itse. Fiktiivinen Pete puolestaan toteaa: ”Kirjailija on kaivo, sit kun se on täysi, siitä voi ammentaa.”
Muuten olen sitä mieltä, että Pirkko Saision tuotannosta saisi myös oivallisen ”aforismikoosteen”.
Asialliset on koottu Kari Hotakaisen tuotannosta ja ilmeisesti myös Hotakaisen lehtihaastatteluista, sillä osa lauseista menee kirjailijan itsensä piikkiin, valtaosa roolihenkilöiden.
Minusta aforismeja ovat sellaiset lauseet, jotka on aforismeiksi kirjoitettu. Toki Hotakainen on kirjailijanlaadultaan aforistinen ja Asiallisiin sisältyy paljon nappiin osuvaa. Silander on aiemmin koonnut vastaavanalaisen kokoelman Jari Tervon tuotannosta, Sivuääniä.
Ensituohtumuksesta selvittyäni, aloin ymmärtää tällaisen kirjan ideaa. Tuote ja helppo lähestyä. Vähän kuin Matti Nykäsen lausahduksista kootut kirjat. Tosin Hotakaisen kohdalla ainakin vähemmän kieli poskella ja läppämielellä.
”Suurin osa kustantamon liikevaihdosta koostuu hyvästä valehtelusta, jossa on kannet ja hinta”, sanoo Kari Hotakainen itse. Fiktiivinen Pete puolestaan toteaa: ”Kirjailija on kaivo, sit kun se on täysi, siitä voi ammentaa.”
Muuten olen sitä mieltä, että Pirkko Saision tuotannosta saisi myös oivallisen ”aforismikoosteen”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)