Työtoverini
nappasi kirjaston poistokorista Kaarina Salan toimittaman artikkeli/esseekokelman
Isän huone (SKS 2008), jossa kulttuurivaikuttajien tyttäret kertovat. Luettuaan
kirjan tytötoveri antoi sen minulle, sillä satunmoisin asun samassa asunnossa
kuin eräs kirjan isistä, nimittäin Rafael Koskimies, estetiikan ja nykykansain
kirjallisuuden professori 1939-1961.
Luettuani kirjasta
Anna Kerttu Wikin tekstin isästään, olin hieman hämmentnyt. Nimittäin taloyhtiöni
osakasluettelon mukaan Rafael Koskimies tuli asunnon omistajaksi 1935 ja omisti
sen vuoteen 1941 asti. Kiinnostavaksi omistuksen tekee se, että vuonna 1931
asunnon omistakaksi oli tullut T. A. Heikel (Theodor August), Vaasan läänin entinen
maherra. Hänen 1926 kuollut poikansa Ragnar oli ollut Rafael Koskimiehen
Airi-vaimon ensimmäinen aviomies.
Anna Kerttu
Wiik (s. 1932) manitsee perheensä kodin katunumeroksi naapuritalon Lutherinkadulla. Minun kotitaloni
katunumeroa ei mainita kirjoituksessa lainkaan – eihän Isän huone se ole omaisuusluettelo tai asuntohistoria
vaan kokelma esseemäisiä muistelmia ja tapainkuvauksia. Monen kirjan perheen
koti oli Töölössä ja kesäpaikka maalla.
Isän huone-
kirjan kaikkien muistelijoiden isät ovat vaikuttaneet Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran piirissä. Kirjan toimittaja Kaarina Sala oli seuran palveluksessa peräti
43 vuotta. Jäätyään eläkkellee hän sanoo pohtineensa kenen elämäntyötä arvostetaan,
kenen muistetaan ja miksi. Hyviä kysymyksiä. Isän huone on yritys antaa eräille
aikansa vaikuttajille lisäaikaa ennen kuin unohdus kietoo heidät näkymättömiin.
Anna Kerttu
Wiik kirjoittaa, että hänen isäsnä ja äitinsä olivat eläkkeelle jäätyään tyymättömiä,
sillä heistä tuntui, ettei heidän elämäntyötään arvostettu. Rafael Koskimies
odotti nimitystä akateemikoksi, mutta sitä ei koskaan kuulunut.
”Voidakseni
uskoa johonkin, on minun kohdistettava etsintäni totuuteen. Sen etsimiseen en
käytä yksin älyäni, vaan kokonaisuuttani.”
Pääsiäisen
tunnelmien ja vaikutelmien ohjaamana tartuin kirjaan, jonka olemassaolon hyllyssäni
olin unohtanut. Pieni, tylsännäköinen. WSOY - intimiikirjasto, lukee valkoisessa
kannessa kultaisin kirjaimin. Kyse on Rolf Arnkilin postuumista mietelmäkokoelmasta
Etsijä (toim. Pekka Tarkka). Minun
yksilöni on 7. painos vuodelta 1973, alkuteos 1965.
Ylimetsänhoitaja
Rolf Arnkil tuli tunnetuksi vuonna 1961 ilmestyneestä kirjasta Perimmäisten
kysymysten äärellä – kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion
hiljaisuudessa (joka minulla myös on jossain hyllyssä). Kirjasta on otettu
ainakin 13 painosta. Kirjeenvaihtokekustelijoina olivat teologi Sigfried
Sirenius ja geologi Pentti Eskola.Kirja puhutteli soadanjälkeisen Suomen asukkaita 1960-luvun ja yhteiskunnallisen muutoksen alkaessa.
Etsijässä
Arnkilin ajatukset on jaoteltu teemojen - löytäjä-etsijä, sairaus, lähimmäinen,
yhteiskunta ja mihin uskon – alle. Teemat ovat ajattelevan ihmisen
eksistentiaalinen survivalkitti. Moderni Arnkil ehkä miettisi perimmäisten
äärellä edellisten lisäksi myös ilmastomuutosta, globalisaatiota, teknologia.
Vaan tiedä häntä, heitä. Ihmisen perimmäiset ajatusvärähdykset ovat aina
samoja.
”Tautini on
vetänyt minut henkiseen ja hengelliseen etsintään ja tässä työssäni
saavuttamani avstaukset ovat tukeneet ja vahvistaneet minua
(sielu-ruumis-kokonaisuuttani) aivan ratkaisevalla tavalla. Vaikka olen
jatkuvasti taudin kynsissä, yritän olla kasaamaatta tulevaisuuden huolia
harteilleni; sen sijaan yritän olla kiitollinen kulumassa olevasta päivästä”,
kirjoitti Arnkil.
Luin Ruusuvuoren kirjan Yksi näistä pienimmistä (WSOY). Sen ovat kirjoittaneet kirjailija Juha Ruusuvuori yhdessä vaimonsa lastenpsykiatri Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa. Kustantaja halusi, että tekijä on tunnistettava, eikä siis nokkela nimimerkki. Ruusuvuori on kummnakin nimi, joten sillä mentiin. Hyvä valinta.
Ruusuvuori-kaksikko tulee kirjoittamaan useita kirjoja, ainakin kolme, ehkä enemmänkin, joiden kansikuvassa on iso R-kirjain. Kirjat muodostavat Lapponia-sarja, ja sen teemana on uhriutuminen, uhriksi joutuminen ja sen käsitteleminen. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, Kemin seudulle, mistä Juha Ruusuvuori on kotoisin.
Kävin tapaamassa Ruusuvuoria Turussa, jossa heillä on kaupunkiyksiö. Koti on Kemiönsaaressa, jossa kävin haastattalemassa Juha Ruusuvuorta kahdeksan vuotta sitten hänen kirjastaan Pyhän kalan kultti.
Salittakoon pieni kommentii kirjan takannen tekstistä "Jeesuksen veressä ja nimessä ovat syntisi anteeksiannetut." Kyse on joko tietoisesta etäännyttämisestä tai mainososaston copyn lipsahduksesta. Nimittän kyseinen ilmaus on tavallisimmin muodossa "Jeesuksen nimessä ja veressä..."
Kiinnostava, helppolukuinen ja pintatasoaan syvempi kirja, jonka kustantaja määrittelee psykologiseksi jännitysromaaniksi.
Kanariansaarilla matkalukemisinani oli Mihail Šiškinin teos Kaunokirjoituksia (suom. Vappu Orlov, WSOY 2016). Olen ollut toki selvillä Sveitsissä asuvan Šiškinin kirjallisesta maineesta ja laadusta, mutta en ollut aiemmin lukenut häneltä mitään. Hävettäväää. Niinpä ajattelin ikään kuin sivistää itseäni lomalla.
Kaunokirjoituksia on novellikokoelma, paitsi että minämuotoiset muistelupalat tuntuvat ja maistuvat muulta kuin novellilta. Ne ovat myös kirjan herkullisinta antia. Šiškin kirjoittaa hyvin, nauttivasti. Venäläinen todellisuus on virkistävää, vaikka ankeaa ja karuakin, mutta iänkuisen amerikkalaisen mielenaiseman rinnalle kaipaa jotain muuttaa. Nyt sitä oli tarjolla.
Šiškinin pohdinta kielen merkityksestä niin ihmiselle kuin kirjallisuudelle on Kaunokirjoitusten punainen lanka.
Luin Šiškiniä palmun alla. Maailma tuntui hetken ymmärrettävältä paikalta. - Ohessa kirjan lukemiseen käytetty paikka Maspalomasissa:
Minulla on lukemiseen liittyvä toive/unelma/pakkomielle. Saada lukea varjossa palmun alla istuen. Ja aina välillä olen päässyt tätä toivetta toteuttamaan.
Pari viikkoa sitten istuin hotellin yksityisessä palmupuistossa Maspalomasissa Melonerasin kupeessa Gran Canarialla. Istuin ja luin kaksi kirjaa, alun kolmatta sekä yhtä paksua lehteä, joka kansitekstinsä mukaan sanoi olevansa The Big Watch Book. Kyse oli Esquiren 196-sivuisesta erikoisnumerosta.
Mikä sen leppeämpää kuin lukea hyvin kirjoittetuja pitkiä artikkeleita aiheesta joka kiinnostaa. Toimituksen ideana oli laittaa hyviä ja palkittuja yleistoimittajia spesiaaliaiheiden kimppuun. Lopputulos oli varsin nautittava. Erityisesti jäivät mielen artikkelit kellomainosten historiasta ja Breitlingin miehisyydestä.
1 Kalenterinmukaisesti määrättynä ajankohtana ohjeisti laajoilla valtaoikeuksilla operoiva pääjohtaja Augustus kaikkia kyseisillä alueilla asuvia suorittaman verotukseen liittyvät velvollisuutensa.
2 Kyseisen velvollisuuden asianmukainen toimittaminen oli järjestyksessään ensimmäinen, ja sen aikaikkuna sijoittui Quiriniuksen aluehallintokomennuksen puitteisiin.
3 Kaikki asianomaiset suorittivat rekisteröitymisen siinä toimipisteessä, johon heidät oli hallinnollisin perustein määrätty, pääsääntöisesti kuitenkin siten, että kukin meni oman asuinpiirinsä elinkeino- ja hallintokeskukseen.
4 Näin olleen myös Joosef-niminen mieshenkilö lähti Galileasta, Nasaretin kaupunkimuotoisesta taajamasta ja meni suorittamaan verotukseen liittyvät velvollisuutensa Juudeaan, Daavidin nimeen liittyvään Betlehem-nimiseen asuintaajamaan, sillä hänen syntyperäinen asemansa sitoi hänet edellä mainittuun maantieteelliseen paikkaan.
5 Kyseinen mieshenkilö matkusti yhdessä Maria-nimisen ja raskaudentilaan saatetun kihlakumppanissa kanssa.
6 Heidän oleskellessaan edellä määritellyssä paikassa, oli kyseisen kihlakumppanin raskaudentila edennyt niin pitkälle, että synnytys käynnistyi.
7 Tämä synnytti vastoin terveysdirektiivin määräyksiä eläinten pitämiseen tarkoitetussa erillistilassa, koska olosuhteiden ja sattumien, kenties myös asenteellisten syiden vuoksi heille ei voitu osoittaa asianmukaista majoitustilaa. Syntynyt lapsi oli sukupuoleltaan poika.
8 Kyseisen taajaman ulkopuolella oli yöaikaan joukko tuotantoeläinten ulkotiloissa tapahtuvaan hoitamiseen erikoistuneita henkilöitä vartioimassa haltuunsa uskottua laumaa.
9 Ilman ennakkovaroitusta he kohtasivat määritelmällisesti merkittävän taivaallisen henkiolennon, ja merkittävän tuonpuoleisuuden keskuskäsitteen synnyttämä voimakkuudeltaan poikkeuksellinen valoilmiö levittäytyi heidän ympärilleen.
10 Mutta edellä mainittu määritelmällisesti taivaallinen henkiolento ilmaisi itsensä ja toi julki asiansa sanoen: Ei ole rationaalista tai emotionaalista syytä tuntea pelkoa. Minä julkituon teidän keskuuteenne sanoman, jonka keskeinen viesti on ilo, mikä on tulkittavissa poikkeuksellisen myönteiseksi sanomaksi kansalaisille laajemminkin.
11 Tällä kellonlyömällä teille on Daavidin kaupunkimuotoisessa asuintaajamassa synnytetty erään henkilön toimesta Vapahtaja. Häntä kutsutaan Kristukseksi, toisin sanoen arvonimeltään Herraksi.
12 Te havaitsette edellä todetun tästä tuntomerkistä: kyseinen vastasyntynyt lapsi on kääritty asianmukaisesti synnytyksen jälkeiseen kangasasuun eläinten ruokintaan tarkoitetussa puurakenteisessa telineessä.
13 Tuotuaan tämän julki kyseisen määritelmällisesti taivaallisen henkiolennon seuraan ilmaantui useita samankaltaisia olentoja suuren sotajoukon tavoin. Tämä mainittu ryhmä alkoi ylistää tuonpuoleisen korkeinta ilmenemismuotoa seuraavin sanoin:
14 Osoittakaamme yhteisesti kunniaa korkeimmalle olennolle, ja samaan aikaan vallitkoon rauha ihmiskunnan edustajien keskuudessa, joita kohtaan hänen asennoitumisensa on kiteytettävissä käsitteeseen rakkaus.
15 Kun määritelmällisesti taivaalliset henkiolennot olivat menneet takaisin niin kutsuttuun tuonpuoleisuuden avaruudelliseen tilaan, sanoivat tuotantoeläinten ulkohoitajat tosilleen: On perusteltua käydä Betlehemin taajamassa. Siellä syntynee laajempi kuva äsken koetuista tapahtumista, jotka korkea tuonpuoleisen ilmentymä meille eri tavoin julkitoi.
16 Kyseiset henkilöt siirtyivät edellä määriteltyyn paikkaan, ja löysivät aiemmin mainitut Maria- ja Joosef -nimiset henkilöt sekä puheenaolevan vastasyntyneen, joka oli sijoitettu makuuasentoon aiemmin mainitun kaltaiseen telineeseen.
17 Tämän havaitessaan kyseiset henkilöt kertoivat tietoonsa tulleita seikkoja läsnä olevasta lapsesta.
18 Kaikki, jotka kuulivat tuotantoeläinten hoitajien välittämän informaation, olivat luottavaisia ja epävarmoja samalla kertaa.
19 Mutta aiemmin mainittu synnytyksen suorittanut naishenkilö tallensi saamansa informaation ja analysoi sitä syvällisesti.
20 Tuotantoeläinten hoitohenkilökunta palasi takaisin toimipaikalleen, mutta he kokivat tarvetta ylistää korkeinta tuonpuoleisuuden edustajaa siitä mitä he olivat saaneet nähdäkseen ja kuullakseen. Kaikki vaikutti olevan yhteneväistä heidän tietoonsa saatetun kanssa.
*
Oheinen käännös syntyi spontaanisti. Tein tekstin nopeasti ja se julkaistiin Kotimaa24:ssä 19.12. klo 16 jälkeen. Jouluevankeliumi virastosuomeksi nousi jo samana iltana viikon ja kuukauden luetuimmaksi jutuksi. Ja seuraavana päivänä se oli vuoden luetuin. Virastoevankeliumi levisi somessa kulovalkean tavoin ja sitä käytetiin toimistoissa ja virastoissa. Sote-Suomen jouluinen nettihitti siis. Muun muassa Imatran kaupungin henkilökunta luki tekstin videolle. Ylläolevaan tekstiin on tehty vain pieni tarkennus uskollisuudesta alkutekstille.
Kotimaa24:n video lisätty 21.12.2017
1 Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin
koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
2 Tää oli eka kerta ku se
verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.
3 Kaikki jengi lähti
hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
4 Niin
toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks
Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.
5 Se tsöras
sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, ketä venas beibii.
6 Ja ku
ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.
7 Se oli sen eka, ja se oli
kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen,
koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.
8 No,
siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.
9 Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi
ne.
10 Mutt se enkeli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä
ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.
11 Just tänään
teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.
12 Tää on
teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
13 Ja
samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, ketä präis tö Loord ja sano:
14 "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, ketä se diggaa."
15 Kun
enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou
to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä
Herra meille kerto."
16 Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja
sen skidin, ketä bunkkas seimessä.
17 Ku ne näki tän, ne kerto kaiken mitä
ne tiesi skidistä.
18 Jokanen, ketä kuuli paimenten jutut, oli ihan
ulalla.
19 Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja
funtsi siellä näitä juttuja.
20 Paimenet lähti takas ja ne kiitti
mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli
just niin siistii ku niille oli sanottu
*
Alun perin oheinen teksti ilmestyi jo 1997 Askel-lehden joulunumerossa. Hieman korjailtu versio ilmestyi 2004 kirjassani Luukkaan evankeliumi slangiks skrivattuna (Kirjapaja). On ollut ilo seurata käännökseni elämää erilaisilla verkkosivuilla ja julkaisuissa. Useinkaan nimeäni ei mainita ja se on ihan ok. Tunnen olevani haamukirjoittaja, mikä on mielestäni hieno positio :) Uskowaisten tawarahan on yhteistä. - Tosin jouluevankeliumin slanginnuksia ovat julkaisseet muutkin. - Ohessa tuore Kotimaa24:n video allekirjoittaneen äänellä luettuna: