Jokavuotinen
Finlandia-ahdistus iski taas. En ole lukenut yhtään Tieto-Finlandia-ehdokasta,
en Junior-Finladia-ehdokasta, mutta kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas, Juha
Seppälän Mr. Smith (WSOY) on luvun alla.
Totuuden nimessä on
sanottava, että aloitin Mr. Smithin lukemisen jo toista kertaa, sillä syystä
tai toisesta jätin edellisen lukurupeaman kesällä kesken.
Miksi kirja jää
kesken? Olen tätä usein miettinyt (sillä kirjoja jää kesken) ja ymmärtänyt,
että syitä on monia. Kirja voi olla tylsä, hankala tai vaikea. Oma vireystila
voi olla sopimaton juuri kyseessä olevan kirjan lukemisen. Elämän arki ja
rutiinit vaativat osansa, eikä kirjallisuudelle jää luontevasti aikaa.
Perusoivallus:
Lukijalla ei ole mitään velvollisuuksia kirjaa kohtaan, jos se ei miellytä tai
jokin muu syy estää sitä lukemasta.
Kesken jääneistä
romaaneista ei joudu tilille. Vai joutuuko sittenkin?
Velvollisuus kirjaa
kohtaa saattaa kyllä nousta kukkarosta, sillä jos on maksanut yli 30 euroa
romaanista, eikä pidäkään siitä, niin saattaa hyvinkin kustannussyistä lukea
ostoksensa lävitse vaikka hampaat irvessä.
Mr. Smith tulee
tällä kertaa luetuksi, lupaan sen. Samoin kuin työpöytäni kulmalla olevat Aki
Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala), Ulla-Lena Lundbergin Jää (Schildts & Söderströms)
ja Pirjo Hassisen Popula (Otava). Heidi Köngäksen Dora, Doran (Otava) ja Riikka
Ala-Harjan Maihinnousunkin (Like) saatan lukea, jos saan itseni niskasta kiinni
ja aikaikkuna pysyy auki.
Arvaukseni on, että presidentti Tarja Halonen valitsee 4.12. voittajaksi Jään.
Viime vuoden Finlandia-ähkystä kirjoitin täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti