Jos sä metsään tahdot mennä nyt...

... niin takuulla yllätyt! Nimittäin, metsämyyrä on Suomen yleisin nisäkäs. Niitä vilistää maassamme jopa 300 000 000 yksilöä. Hiljaiseksi vetää. Onneksi meikäläisillä myyrillä on kannanvaihteluja. Tutkijat puhuvat myyräsykleistä, noin kolmen vuoden välein tapahtuvista kannan romahtamisisista. Myyrien määrästä riippuu myös monen petoeläimen kannan koko, erityisesti pöllöjen sekä varsinkin lumikon, joka on ruokapöytänsä suhteen kapea-alainen myyräkulinaristi.

Hannu Ylösen kirja Myyrän salattu elämä (Atema) avaa lukijan silmät ja myös maailmankuvan laajeneminen on uhkana. Useimmat meistä eivät tiedä nähneensä metsämyyrää, sillä sen erottaminen muista myyrälajeista ei aina ole helppoa. Silti ne tömistelvät kaikkialla, ellei kyse ole avoimesta alueesta, jonka on vallannut peltomyyrä tai sopulien tuntureista.

Ylönen kirjoittaa hauskasti, ja ottaa myös ei-tiedemiesmäisiä vapauksia. Jokaisen luvun alussa kun on kaunokirjallinen jakso, jossa maailmaa katsotaan myyrän näkövinkkelistä. Mainio ratkaisu.

Kirjasta selviää muun muassa. että noin kolmmannes mertsämyyräuroksista on aggressivisia ja tappaa surutta poikasia ellei emo ehdoi väliin. Naarailla on keinonsa tätä geenintuhoamista vastaan. Se parittelee usean uroksen kanssa ja poikueessa voi olla monen koiraan jälkeläisiä.

Kirjasta selviää myös, että metsämyyrä on pahamaineisen myyräkuumeen levittäjä, ainoana lajina. Joskus tautia kutsutaan Puumala-virukseksi,  sillä se todettiin kyseiseltä paikkakunnalta oteusta myyrästä. Vuosittain Suomessa todetaan noin 1500-2000 myyräkuumetapausta.

Ylönen vie lukijansa myös tieteentekemisen ja myyrätutkimuksen ("myyräntyön") maailmaan ja kokeellisiin myyrätarhoihin Konneveden saarilla.

Kesämökkilukemista parhaasta päästä!