Epäilin aluksi, näinköhän tästä mitään tulee. Tuli kyllä lopulta. Ja hyvin tulikin. Luin kasvavalla mielenkiinnolla Pirkko Soinisen romaanin Ellen (WSOY). Se on fiktiivinen päiväkirja taidemaalari Ellen Thesleffin vuosista Firenzessä.
Todellisen henkilön fiktiivinen päiväkirja? Ellen toi väkisinkin mieleen Jukka Viikkilän vastaavanlaiselle kerrontatavalle perustuneen Finladia-voittajan Akvarelleja Engelin kapungista (Gummerus 2016). Ellen on enemmän suoraan elämäkerrallinen: ensimmäinen fiktiivinen päiväkirjamerkintä on vuodelta 1894 ja viimeinen vuodelta 1939.
Ellen Thesleff (1869-1954) on yksi merkittävimpiä suomalaisia taitelijoita ja taidegraafikkoja. Hän vietti Firenzessä useita eripituisia jaksoja 45 vuoden aikana. Soinisen kirjassa Thesleffistä piirtyy kuva taiteelleen täysin omistauneena feministinä - jollaisena hänet nykyajasta käsin nähdään (ja jollainen hän ehkä olikin). Varsinkin Ellenin alussa makustelin varautuneesti tätä historiallisen henkilön ja hänestä nykyaikana tehdyn tulkkinnan jännitettä hieman epäluuloisesti. Huonoimmillaan oikea henkilö (!?) kun tuppaa hautautumaan tulkinnan alle. Kirjan edetessä nirppanokkaisuuteni hälveni ja aloin uskoa fiktion maailmaan.
Ellen-romaani saa vielä lisäarvoa, jos menee museoon. Thesleffin tauluja voi nähdä juuri nyt Helsingin taidemuseo HAM:ssa. "Ellen Thesleff - Minä maalaan kuin jumala" on esillä 26.1.2020 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti