Sivistyksellinen viesti

 

Yksi viime vuoden kiinnostavimpia lukuelämyksiä oli Elina Hellqvistin ja Jyri Komulaisen toimittama Henkisyyttä ja mielenrauhaa (Gaudeamus 2020), joka tarjoaa ajankohtaisen ja turhia ennakkoluuloja ravistelevan katsauksen Aasian uskonnollisuuteen länsimaissa. Kirjan lähestymistapa on sekä uskontotieteellinen että teologinen.

Kirjan perusviesti on sivistyksellinen: pitää katsoa käsitteiden taakse. Esimerkiksi joogan ja mindfulnessin taustalla on joukko uskonnollisia käsityksiä, jotka ilmenevät varsin eri tavoin länsimaissa. Taustat on hyvä tietää, mutta ei pidä takertua niihin, vaan käyttää tietoa vuoropuhelun ja ymmärryksen välineenä, kun ympäröivän maailman uskonnollinen luonne on muuttunut.

Kirjoitin kirjasta Kotimaan:

Kirja-arvio:Itämaiset uskonnolliset vaikutteet haastavat länsimaista teologiaa

Täsmävalinta joulukirjaksi

On kirjoja, jotka muuttavat maailmaa. Tai ainakin saavat lukijan miettimään asioita uudella tavalla. Yksi tällainen on hollantilaisen Rutger Bregmanin Hyvän historia (Atena, suom. Mari Janatuinen). Se ravistelee tiukassa istuvaa pessimististä (realistiseksikin kutsuttua) ihmis- ja historiakuvaa, jonka mukaan, jos sivistyksen ja kulttuurin pintaa hieman raaputtaa, paljastuu itsekäs peto, joka on valmis tuhomaan kaikki lajitoverinsa. Evoluutiotakin pidetään tämän opin todisteena (geenien itsekkyys).

Mutta onneksi asian voi nähdä toisinkin. Mitä jos hokema ihmisen perimmäisestä pahuudesta (perisyntiä unohtamatta) onkin väärä tulkinta?

Bergman kertoo journalistisella tyylillä tutkimuksista, tarinoista ja esimerkeistä, jotka soittavat, että ihminen onkin kiltimpi, parempi ja ystävällisempi luonnoltaan kuin usein väitetään. Toki ihminen voidaan saada kääntymään toisia vastaan ja ryhtymään pedoksi, mutta se ei ole hänen todellinen luontonsa. Ihminen pystyy hirvittäviin tekoihin, jos hänelle perustellaan (ideologisesti), että se on hyväksi hänelle tai läheisille tai se on muutoin välttämätöntä.

Hyvän historia on tärkeä kirja lukea muulloinkin kuin jouluaikaan. Sen mottona on lainaus Anton Tšehovilta: ”Ihmisestä tulee parempi, kun näytät hänelle, millainen hän on.”

Muji raapii paperia

Poikkesin pikaisesti maski naamalla Mujissa, tuossa japanilaisessa design-henkisen ketjun myymälässä Helsingin Kampin kauppakeskuksessa. Siellä on tarjolla yhtä sun toista minimalistisen & vähäeleisen tyylikästä tavaraa vaatteista kyniin. Olin lukenut Mujin alumiinisesta mustekynästä ja sellainen osui silmiini. Päätin ostaa ja kokeilla, hintaa ihmeellä kokonaiset 17,95 eli ns. paremman viinipullon verran. Mukana tuli universal-mustepatruuna. Laitoin kotona tilalle Kawecon patruunan, ruby red. Hyvin toimi.

Sormituntuma Mujissa on kiinnostava, sillä kynän runko on ohut, niin kuin ruokopilliä pitäisi kädessään. Terä on F, mutta ilmeisimmin japanilaisen mitoituksen mukaan, sillä kirjoitustunto on raapiva, ja jälki ohuen ohut. Jos en ole aiemmin tiennyt kokemuksellisesti mitä tarkoittaa mustekynistä puhuttaessa scratchy, niin nythän tiedän. Japanilainen F-terä vastaa eurooppalaista EF-terää, ellei ole jopa hitusen sitäkin kapeampijälkisempi. Ensin ajattelin, että, voi ei, tämähän on käyttökelvoton, mutta kyllä Mujilla sentään jotain tekee. Painettaessa ohut terä antaa yllättävän leveän jäljen. Vähän tykästyinkin laitteeseen. En kuitenkaan lähtisi sillä pitkiä kirjeitä Korvatunturille kirjoittamaan, sillä kynää raapii ja raahautuu. Muji soveltunee paremmin lyhyisiin muistiinpanoihin ahtaissa tiloissa.

Mujin mustekynä ei ole uusi tuote, löysin siitä ”testejä” jo vuodelta 2012. Ilmeisesti kynällä on käyttöä ja ostajia, koska se on ollut markkinoilla niinkin pitkään. Ja mikä ettei, Muji on omanlaisensa, edullinen, jännittävä & tyylikäs kirjoitin.

Hauska Kaweco tuli taloon

Luin taannoin jostain, että jokaisella mustekynien ystävällä pitää olla ainakin yksi pieni Kaweco, jos ei muuten niin huvin vuoksi. Totta, kynä on hauska, mutta myös erinomaisen käyttökelpoinen. Pieni koko houkuttaa laittamaan sen taskuun. Kynä onkin tarkoitettu mukana kuljetettavaksi. Se ei ehkä ole parhaimmillaan pitkiä tarinoita kirjoitettaessa, mutta sitäkin näppärämpi ja oivallisempi nopeisiin muistiinpanoihin. Toki sillä joulupukin toivelistankin kirjoittaa, pitkänkin.

Hankin oman Kaweco AL Sportini eli alumiinirunkoisen Töölöntorin kupeesta, paperikauppa Putingista. Siellä oli myös edullisempia muovisia Sporteja ja pari muutakin Kaweco-mallia. Päädyin perusmallia hinnakkaampaan metalliseen. Tarjolla oli hopeanvärinen ja ruusukultainen. Valitsin jälkimmäisen. – Kynä on myös mitä mainioin stressilelu eli mukava räplättävä etäkokousten aikana. Sen design on tunnistettava, omanlaisensa, mietteitä herättävä.

Kynässä on teräksinen F-terä, mikä soveltuu nopeisiin pieniin muistiinpanoihin. Terä ikään kuin raapii hieman paperia. Metallinen kokonaisuus tuntuu kovalta ja jäykältä, mutta samalla se on miellyttävän jämäkkä. Ilman teräsuojusta itse kynä on liikuttavan pieni. Suojuksen kanssa se on vain hieman normikynää (esim. suojukseton Lamy Lx) lyhyempi. Kawecolla on omia mustepatruunoita, mutta hyvin siinä toimivat arvatenkin universalit ja muun muassa Faber-Castellin patruunakin. Kokeiltu nimittäin on, parhaillaan turkoosilla.

Firmana Kawecon juuret juontava aina vuoteen 1883, jolloin Heidelbergissä alettiin tehdä mustekyniä. Niiden myyntinimiä olivat muun muassa Parkeo, Omega ja Kaweco, josta tuli myöhemmin myös koko firman nimi. Mallinimi Sport on vuodelta 1911. Logo (kolmiosainen Ka We Co) on peräisin vuodelta 1930. Sport-mallisto lanseerattiin uudestaan Münchenin olympialaisten alla 1971 (mustekynä ja kuulakärkikynä nahkakotelossa olympiatunnuksin). Nykyisin Kawecon omistaa kosmetiikkafirma h&m gutberlet (kirjoittavat hassusti itsensä pienillä kirjaimilla) ja sen pääkonttori on Nürnbergissä. Kawecoja myydään 40 maassa.