Muji raapii paperia

Poikkesin pikaisesti maski naamalla Mujissa, tuossa japanilaisessa design-henkisen ketjun myymälässä Helsingin Kampin kauppakeskuksessa. Siellä on tarjolla yhtä sun toista minimalistisen & vähäeleisen tyylikästä tavaraa vaatteista kyniin. Olin lukenut Mujin alumiinisesta mustekynästä ja sellainen osui silmiini. Päätin ostaa ja kokeilla, hintaa ihmeellä kokonaiset 17,95 eli ns. paremman viinipullon verran. Mukana tuli universal-mustepatruuna. Laitoin kotona tilalle Kawecon patruunan, ruby red. Hyvin toimi.

Sormituntuma Mujissa on kiinnostava, sillä kynän runko on ohut, niin kuin ruokopilliä pitäisi kädessään. Terä on F, mutta ilmeisimmin japanilaisen mitoituksen mukaan, sillä kirjoitustunto on raapiva, ja jälki ohuen ohut. Jos en ole aiemmin tiennyt kokemuksellisesti mitä tarkoittaa mustekynistä puhuttaessa scratchy, niin nythän tiedän. Japanilainen F-terä vastaa eurooppalaista EF-terää, ellei ole jopa hitusen sitäkin kapeampijälkisempi. Ensin ajattelin, että, voi ei, tämähän on käyttökelvoton, mutta kyllä Mujilla sentään jotain tekee. Painettaessa ohut terä antaa yllättävän leveän jäljen. Vähän tykästyinkin laitteeseen. En kuitenkaan lähtisi sillä pitkiä kirjeitä Korvatunturille kirjoittamaan, sillä kynää raapii ja raahautuu. Muji soveltunee paremmin lyhyisiin muistiinpanoihin ahtaissa tiloissa.

Mujin mustekynä ei ole uusi tuote, löysin siitä ”testejä” jo vuodelta 2012. Ilmeisesti kynällä on käyttöä ja ostajia, koska se on ollut markkinoilla niinkin pitkään. Ja mikä ettei, Muji on omanlaisensa, edullinen, jännittävä & tyylikäs kirjoitin.

Pari aforismia eli kynäkotelo syvissä vesissä

Kävin Tallinnassa. Parista Telliskiven desing-myymälästä löysin nahkaisia kynäkoteloita. Sellaista minulla ei ole koskaan ollut, joten ostin tummanvihreän itselleni matkamuistoksi ja käyttöesineeksi. Olen nimittäin alkanut toisinaan kantaa mukanani kynää/kyniä ja muistivihkoa. Sinne on mukava kirjata ajatuksia, jotka jälkikäteen luettuina tuntuvat joko tyhmiltä tai vierailta.

Parasta on, kun  kirjoittaa jotain, mikä tuntuu vieraalta, sillä se voi olla hyvääkin tekstiä. Sitä ihmettelee, minunko päästä nuo ovat tulleet. Esimerkiksi tällaista:

Kerran kirjoitettu on kahdesti ajateltu. Aina se ei riitä.
*
Kirjoitettu lause ei ole ajattelua. Se on ajattelun tulos.
*
Kirjoittaminen on ajattelun näyttelemistä, ymmärryksen esittämistä.
*
Joka ajattelee ääneen, kätkee tarkoitusperänsä. Hän manipuloi itsenään.
*
Kirjoittaminen on kuin pyyhkisi kosteutta pois peilistä. Näkee oman kuvansa.
*
Kirjoittamalla saa sanotuksi sanoja. Ajatus odottaa vuoroaan kirjainten varjossa.
*
Kirjoittaminen on siiman liottamista syvissä vesissä. Suuria kaloja kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan.

Jonkin lajin aatelmia, ajatelmia, aforismeja, nuo lienevät. Kiitos kynäkotelon, kynän ja muistikrijan!

Kynällä kirjoittaminen on lifestyleä

Enpä olisi arvannut, että löydän itseni kynämyymälän avajaistilaisuudesta. Ja vieläpä vain yhden kynämerkin, Suomessa ei-vielä-niin-tunnetun saksalaisen. Mutta mikä siinä, kynät ovat oma kiehtova maailmansa. Hyvät kynät ovat elämän ilo ja arjen luksusta.

Helsingissä vastapäätä Havis Amandaa sijaitseva myymälä ei ole siinä sattumalta. Paikalla liikkuu runsaasti turisteja, jotka voivat tunnista kynämerkin. Myös alueella toimistoissa työskentelevät saattavat antaa arvoa hyvälle kynälle. Minkä tahansa brändin flagship-myymälä on aina kova juttu ja kertoo kaupungin statuksesta ja ostovoimasta.

Suoimi nousuun kynä kerrallaan.

Myymällä hieman hintavia, mutta ei läheskään superkalliita (sellaisiakin on runsaasti tarjolla varsinkin Keski-Euroopassa) kirjoitusvälineitä, kyseinen kynäbrändi vetoaa lifestyleen. Miksi kynä ei voisi olla osa muuta pukeutumista. Kynän väri voi korostaa muun pukeutumisen kokonaisuutta siinä missä muutkin asusteet. Toki valmistajalta löytyy hieman klassisempaakin kynää, mutta kaikessa sen designissä on bauhaslainen motto: muoto on osa funktiota.

Tiettävästi kyseinen flagship-myymälä on parin kolmen viikon aikona myynyt jo yli  2000 erilaista kynää. Minusta se on paljon. Ilolla tervehdin rohkeutta ja luottamusta siihen, että käsinkirjoittaminen nähdään kaupallisesti kannattavaksi kynäbisnekselle. Muutoin Helsingin kynätarjonta on aika niukkaa. Parkkeria (Akateeminen) ja Montblancia (Unioninkadulla) löytyy jos osaa etsiä, ei paljon muuta.

Ehkä ajat ovat muuttumassa. Eräs sukulaispoika on lähdössä opiskelmaan ulkomaille. Hän sai ylioppialslahjaksi wanhanajan mustekynän, ja aikoo lähettää sillä kirjoitettuja viestejä kavereilleen.

Käsin kirjoittaminen voi olla myös statement.

Viime kesänä törmäsin hääjuhlassa eläkkeelle siirtyneeseen konsulttiin. Juhlaan liittyi jokin yleinen kirjoitustehtävä, ja hän kaivoi povitaskustaan mustekynän. Mies sanoi, ettei koskaan kirjoita millään muulla kuin sillä.

P.S. Tarkkaavainen lukija näkee halutessaan kuvasta, minkä merkkisestä kynästä yllä on puhe.

Neljä kynää

Jokaisella itseään kunnioittavalla herrasmiehellä suuressa maailmassa oli ja on edelleenkin paitsi hyvä kello myös hieno mustekynä, mutta nyttemmin hyvä/hieno/kallis kuulakärki- eli kuivamustekynäkin käy. Käsittääkseni jokaisella runoilijalla on myös joku mielikynä – ellei sitten runoile yksinomaan näyttöpääteen ääressä.

Minullakin on hyvä kynä. Tarkkaan ottaen neljä hyvää kynää. Kerrottakoon niiden tarinat.

Voitin Chopardin  kuulakärkikynän arpajaisista. Miellyttävä esine, sopivan painava ja olemukseltaan tuhti, ehkä terä tulee liian kevyellä kierrolla esiin. Yhtä kaikki käytän sitä paljon, sillä se on minulla töissä työpöytäkynänä. Varon visusti hukkaamasta sitä ja pyydän heti takaisin, jos joku huoneessa vieraileva lainaa sitä. En toivo Chopardini päätyvän kadonneiden kuulakärkikynien mustaan aukkoon.

Tuote-esitelyillassa sain kuulakärkikynän. Se on saksalainen Uma, jossa lukee Omega. Se on paras ikinä saamani ”mainoskynä”, laadukas rakenne, hyvä paino ja helppo käyttää. Omega-Uma on kotona kirjoituspöydälläni ja käytän sitä säännöllisesti.

1990-luvulla sain vaimolta lahjaksi hyvän kuulakärkikynän, amerikkalaisen Parkerin. Olen ostanut siihen jo monta kuulakynäsäiliötä ja käyttänyt sitä paljon. Nyt se tosin on jäänyt hieman syrjään ja lepää erillisessä puisessa kynäkotelossa. Parker on kovin siro verrattuna tämän päivän pulskempiin kyniin.

Tuorein parempi kynä on eräänlainen ”korruptiolahja”. Sain sen ajatuksella, että voisin halutessani kirjoittaa siitä. Ja miksi en haluaisi, sillä minusta kynät ovat aina olleet kiinnostavia. Hyvällä kynällä kirjoittaa parempia ajatuksia kuin huonolla.

”Korruptiokynän” sain Kello ja kultaliike Widemarkilta, joka myös tuo kyseistä merkkiä maahan. Lamy on saksalainen valmistaja, mutta siihen nähden kynät ovat hämmästyttävän edullisia verrattuna moneen muuhun parempaan kynäbrändiin. Kynäni on kullanvärinen Lamy Lx, oikea mustekynä. Siis sellainen, jossa on mustepatruuna. Testautin kynää muutamilla työtovereillani. Moderni desing oli aluksi yllätys. Kyse ei ollutkaan tussista. Osalle mustekynä oli uusi tuttavuus, tai ainakin edellisestä kohtaamisesta oli runsaasti aikaa. Mustekynä on erityinen juttu. Se tuntui työtovereista juhlalliselta laitteelta. Yllättäen yksi heistä osoittautui mustekynämieheksi eli hänellä on sellainen aktiivisessa kotikäytössä. Hänen arvionsa Lamysta oli myönteinen – terä kirjoitti hyvin eikä ruikkinut tai tahrinut musteella. Hintaa – hieman päälle viisikymppiä – hän piti sopuisana. Lx-mallin (”luksus”) perusversio muuten on noin puolta halvempi.

Pitäisi varmaan koittaa runon kirjoittamista mustekynällä. – Äärimuoto olisi sulkakynä ja pulloon kastettava terä. Hitaus ja paperin vastus voisivat vaikuttaa suotuisasti runon kehkeytymiseen.