Ruusuvuori ja vanhoillislestadiolaisuus

Luin Ruusuvuoren kirjan Yksi näistä pienimmistä (WSOY). Sen ovat kirjoittaneet kirjailija Juha Ruusuvuori yhdessä vaimonsa lastenpsykiatri Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa. Kustantaja halusi, että tekijä on tunnistettava, eikä siis nokkela nimimerkki. Ruusuvuori on kummnakin nimi, joten sillä mentiin. Hyvä valinta.

Ruusuvuori-kaksikko tulee kirjoittamaan useita kirjoja, ainakin kolme, ehkä enemmänkin, joiden kansikuvassa on iso R-kirjain. Kirjat muodostavat Lapponia-sarja, ja sen teemana on uhriutuminen, uhriksi joutuminen ja sen käsitteleminen. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, Kemin seudulle, mistä Juha Ruusuvuori on kotoisin.

Kävin tapaamassa Ruusuvuoria Turussa, jossa heillä on kaupunkiyksiö. Koti on Kemiönsaaressa, jossa kävin haastattalemassa Juha Ruusuvuorta kahdeksan vuotta sitten hänen kirjastaan Pyhän kalan kultti.

Turun matkan saalis on tässä:

Ruusuvuoret kirjoittivat romaanin vanhoillislestadiolaisuudesta vallan välineenä

Salittakoon pieni kommentii kirjan takannen tekstistä "Jeesuksen veressä ja nimessä ovat syntisi anteeksiannetut." Kyse on joko tietoisesta etäännyttämisestä tai mainososaston copyn lipsahduksesta. Nimittän kyseinen ilmaus on tavallisimmin muodossa "Jeesuksen nimessä ja veressä..."

Kiinnostava, helppolukuinen ja pintatasoaan syvempi kirja, jonka kustantaja määrittelee psykologiseksi jännitysromaaniksi.

Palmun alla 2

Kanariansaarilla matkalukemisinani oli Mihail Šiškinin teos Kaunokirjoituksia (suom. Vappu Orlov, WSOY 2016). Olen ollut toki selvillä Sveitsissä asuvan Šiškinin kirjallisesta maineesta ja laadusta, mutta en ollut aiemmin lukenut häneltä mitään. Hävettäväää. Niinpä ajattelin ikään kuin sivistää itseäni lomalla.

Kaunokirjoituksia on novellikokoelma, paitsi että minämuotoiset muistelupalat tuntuvat ja maistuvat muulta kuin novellilta. Ne ovat myös kirjan herkullisinta antia. Šiškin kirjoittaa hyvin, nauttivasti. Venäläinen todellisuus on virkistävää, vaikka ankeaa ja karuakin, mutta iänkuisen amerikkalaisen mielenaiseman rinnalle kaipaa jotain muuttaa. Nyt sitä oli tarjolla.

Šiškinin pohdinta kielen merkityksestä niin ihmiselle kuin kirjallisuudelle on Kaunokirjoitusten punainen lanka.

Luin Šiškiniä palmun alla. Maailma tuntui hetken ymmärrettävältä paikalta. - Ohessa kirjan lukemiseen käytetty paikka Maspalomasissa:

Palmun alla 1

Minulla on lukemiseen liittyvä toive/unelma/pakkomielle. Saada lukea varjossa palmun alla istuen. Ja aina välillä olen päässyt tätä toivetta toteuttamaan.

Pari viikkoa sitten istuin hotellin yksityisessä palmupuistossa Maspalomasissa Melonerasin kupeessa Gran Canarialla. Istuin ja luin kaksi kirjaa, alun kolmatta sekä yhtä paksua lehteä, joka kansitekstinsä mukaan sanoi olevansa The Big Watch Book. Kyse oli Esquiren 196-sivuisesta erikoisnumerosta.

Mikä sen leppeämpää kuin lukea hyvin kirjoittetuja pitkiä artikkeleita aiheesta joka kiinnostaa. Toimituksen ideana oli laittaa hyviä ja palkittuja yleistoimittajia spesiaaliaiheiden kimppuun. Lopputulos oli varsin nautittava. Erityisesti jäivät mielen artikkelit kellomainosten historiasta ja Breitlingin miehisyydestä.

Tässä kuva lukupaikasta ja "lukutuolista":

Jouluevankeliumi virastosuomeksi

1 Kalenterinmukaisesti määrättynä ajankohtana ohjeisti laajoilla valtaoikeuksilla operoiva pääjohtaja Augustus kaikkia kyseisillä alueilla asuvia suorittaman verotukseen liittyvät velvollisuutensa.
2 Kyseisen velvollisuuden asianmukainen toimittaminen oli järjestyksessään ensimmäinen, ja sen aikaikkuna sijoittui Quiriniuksen aluehallintokomennuksen puitteisiin.
3 Kaikki asianomaiset suorittivat rekisteröitymisen siinä toimipisteessä, johon heidät oli hallinnollisin perustein määrätty, pääsääntöisesti kuitenkin siten, että kukin meni oman asuinpiirinsä elinkeino- ja hallintokeskukseen.
4 Näin olleen myös Joosef-niminen mieshenkilö lähti Galileasta, Nasaretin kaupunkimuotoisesta taajamasta ja meni suorittamaan verotukseen liittyvät velvollisuutensa Juudeaan, Daavidin nimeen liittyvään Betlehem-nimiseen asuintaajamaan, sillä hänen syntyperäinen asemansa sitoi hänet edellä mainittuun maantieteelliseen paikkaan.
5 Kyseinen mieshenkilö matkusti yhdessä Maria-nimisen ja raskaudentilaan saatetun kihlakumppanissa kanssa.
6 Heidän oleskellessaan edellä määritellyssä paikassa, oli kyseisen kihlakumppanin raskaudentila edennyt niin pitkälle, että synnytys käynnistyi.
7 Tämä synnytti vastoin terveysdirektiivin määräyksiä eläinten pitämiseen tarkoitetussa erillistilassa, koska olosuhteiden ja sattumien, kenties myös asenteellisten syiden vuoksi heille ei voitu osoittaa asianmukaista majoitustilaa. Syntynyt lapsi oli sukupuoleltaan poika.
8 Kyseisen taajaman ulkopuolella oli yöaikaan joukko tuotantoeläinten ulkotiloissa tapahtuvaan hoitamiseen erikoistuneita henkilöitä vartioimassa haltuunsa uskottua laumaa.
9 Ilman ennakkovaroitusta he kohtasivat määritelmällisesti merkittävän taivaallisen henkiolennon, ja merkittävän tuonpuoleisuuden keskuskäsitteen synnyttämä voimakkuudeltaan poikkeuksellinen valoilmiö levittäytyi heidän ympärilleen.
10 Mutta edellä mainittu määritelmällisesti taivaallinen henkiolento ilmaisi itsensä ja toi julki asiansa sanoen: Ei ole rationaalista tai emotionaalista syytä tuntea pelkoa. Minä julkituon teidän keskuuteenne sanoman, jonka keskeinen viesti on ilo, mikä on tulkittavissa poikkeuksellisen myönteiseksi sanomaksi kansalaisille laajemminkin.
11 Tällä kellonlyömällä teille on Daavidin kaupunkimuotoisessa asuintaajamassa synnytetty erään henkilön toimesta Vapahtaja. Häntä kutsutaan Kristukseksi, toisin sanoen arvonimeltään Herraksi.
12 Te havaitsette edellä todetun tästä tuntomerkistä: kyseinen vastasyntynyt lapsi on kääritty asianmukaisesti synnytyksen jälkeiseen kangasasuun eläinten ruokintaan tarkoitetussa puurakenteisessa telineessä.
13 Tuotuaan tämän julki kyseisen määritelmällisesti taivaallisen henkiolennon seuraan ilmaantui useita samankaltaisia olentoja suuren sotajoukon tavoin. Tämä mainittu ryhmä alkoi ylistää tuonpuoleisen korkeinta ilmenemismuotoa seuraavin sanoin:
14 Osoittakaamme yhteisesti kunniaa korkeimmalle olennolle, ja samaan aikaan vallitkoon rauha ihmiskunnan edustajien keskuudessa, joita kohtaan hänen asennoitumisensa on kiteytettävissä käsitteeseen rakkaus.
15 Kun määritelmällisesti taivaalliset henkiolennot olivat menneet takaisin niin kutsuttuun tuonpuoleisuuden avaruudelliseen tilaan, sanoivat tuotantoeläinten ulkohoitajat tosilleen: On perusteltua käydä Betlehemin taajamassa. Siellä syntynee laajempi kuva äsken koetuista tapahtumista, jotka korkea tuonpuoleisen ilmentymä meille eri tavoin julkitoi.
16 Kyseiset henkilöt siirtyivät edellä määriteltyyn paikkaan, ja löysivät aiemmin mainitut Maria- ja Joosef -nimiset henkilöt sekä puheenaolevan vastasyntyneen, joka oli sijoitettu makuuasentoon aiemmin mainitun kaltaiseen telineeseen.
17 Tämän havaitessaan kyseiset henkilöt kertoivat tietoonsa tulleita seikkoja läsnä olevasta lapsesta.
18 Kaikki, jotka kuulivat tuotantoeläinten hoitajien välittämän informaation, olivat luottavaisia ja epävarmoja samalla kertaa.
19 Mutta aiemmin mainittu synnytyksen suorittanut naishenkilö tallensi saamansa informaation ja analysoi sitä syvällisesti.
20 Tuotantoeläinten hoitohenkilökunta palasi takaisin toimipaikalleen, mutta he kokivat tarvetta ylistää korkeinta tuonpuoleisuuden edustajaa siitä mitä he olivat saaneet nähdäkseen ja kuullakseen. Kaikki vaikutti olevan yhteneväistä heidän tietoonsa saatetun kanssa.

*

Oheinen käännös syntyi spontaanisti. Tein tekstin nopeasti ja se julkaistiin Kotimaa24:ssä 19.12. klo 16 jälkeen.  Jouluevankeliumi virastosuomeksi nousi jo  samana iltana viikon ja kuukauden luetuimmaksi jutuksi. Ja seuraavana päivänä se oli vuoden luetuin. Virastoevankeliumi levisi somessa kulovalkean tavoin ja sitä käytetiin toimistoissa ja virastoissa. Sote-Suomen jouluinen nettihitti siis. Muun muassa Imatran kaupungin henkilökunta luki tekstin videolle. Ylläolevaan tekstiin on tehty vain pieni tarkennus uskollisuudesta alkutekstille.
Kotimaa24:n video lisätty 21.12.2017

Jouluevankeliumi Stadin slangiksi

1 Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
2 Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.
3 Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
4 Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.
5 Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, ketä venas beibii.
6 Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.
7 Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.
8 No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.
9 Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.
10 Mutt se enkeli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.
11 Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.
12 Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
13 Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, ketä präis tö Loord ja sano:
14 "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, ketä se diggaa."
15 Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."
16 Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, ketä bunkkas seimessä.
17 Ku ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.
18 Jokanen, ketä kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.
19 Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.
20 Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu

*
Alun perin oheinen teksti ilmestyi jo 1997 Askel-lehden joulunumerossa. Hieman korjailtu versio ilmestyi 2004 kirjassani Luukkaan evankeliumi slangiks skrivattuna (Kirjapaja). On ollut ilo seurata käännökseni elämää erilaisilla verkkosivuilla ja julkaisuissa. Useinkaan nimeäni ei mainita ja se on ihan ok. Tunnen olevani haamukirjoittaja, mikä on mielestäni hieno positio :) Uskowaisten tawarahan on yhteistä. - Tosin jouluevankeliumin slanginnuksia ovat julkaisseet muutkin. - Ohessa tuore Kotimaa24:n video allekirjoittaneen äänellä luettuna:

Kun haastateltava joutui vaikeuksiin

Koska nimeni mainitaan Eero Junkkaalan tuoreessa kirjassa Viides herätysliike (Kirjapaja), sallittakoon pari sanaa. Ensinnäkin kirja oli ilo lukea. Kiinnostava kertaus ja oivaltava tarkennus tapahtumiin, joista oman henkilöhistorian kautta muistaa osan tai luulee muistavansa.

Omat hengelliset juureni kun löytyvät osin femmojen organisaatiorakenteesta, kansanlähetyksestä. Olipa ensimmäinen media-alan kesätyöpaikkani Uusi Tie –lehdessä. Sittemmin tieni on kulkenut mutkitellen hieman muihin suuntiin, mutta eivät nuoruuden kokemukset mihinkään poistu.

Mutta asiaan. Junkkaala kertoo luvussa Yhteistyötä evankeliumin vuoksi haastattelusta, jonka hänestä tein 26.9.2003 ilmestyneeseen Kotimaahan. Lehden kannessa oli kuva (Timo Merensillan ottama) Junkkaalasta seisomassa liikenteenjakajassa Unioninkadulla, lähellä siloista työpaikkaansa Suomen Teologista Instituuttia. Taustalla näkyi raitiovaunu: ”Eero Junkkaala on valinnut yhteistyön linjan. Naispappeuden vastustajat tienhaarassa?”

Haastattelussa Junkkaala kertoi, että tekee yhteistyötä naispappien kanssa, myös alttarilla. Minusta hänen perustelunsa oli hyvä ja vastaansanomaton. Junkkaala halusi opettaa ja puhua Raamatusta eikä rakentaa turhia esteitä tämän perustehtävän eteen. Kielteinen suhtautuminen naispappeihin olisi sulkenut ovia seurakuntiin.

Luonnollisesti Junkkaala sai lunta tupaan ja toverien tylytystä. Vahat ystävät jopa käänsivät selkänsä.

Myöhemmin Junkkaala on henkilökohtaisesti kiitellyt minua vuoden 2003 haastattelusta – ja tekee sen kirjassakin: ”…sillä vaikka se aiheutti voimakkaita reaktioita, koin asian esilletulon hyvänä. Siinä oli jonkinlainen ”totuus tekee vapaaksi” -vaikutus.”

Muistan jutun tekemisen varsin hyvin. Tein sen yhdessä Johannes Ijäksen kanssa. Siihen haastateltiin muitakin järjestöjohtajia (miehiä). Eräs heistä saatiin kiinni mökkisaunasta, löylyhuoneesta. Hänen vaimonsa vei kännykän sinne - haastattelu annettiin kuitenkin saunan kuistilla.

P.S. Kerran toisen haastattelun yhteydessä Eero Junkkaala sanoi, että aina kun haastattelija olen minä, hän joutuu vaikeuksiin. Tämän otin suurena kiitoksena, millaiseksi Junkkaala sen varmaan tarkoittikin.

P.P.S. Suosittelen Junkkalaan kirjaa kaikille, jotka kokevat halua olla ehdottomia. Voi olla perinteisellä tai konservatiivisella kannalla monista kirkon asioista, mutta pitää silti keskusteluyhteyden luontevasti ja rakentavasti auki. Kaikki ei ole ihan niin yksivakaata kuin opillisten silmälasien läpi katsova luulee.

Runoelma fillarin satulassa

Osallistuin luokkatapaamiseen. Ylioppilaskeväästä oli tullut kuluneeksi huikeita pyöreitä. Porukan kutsui pienellä viiveellä koolle Tero, joka yllättäen lahjoitti jokaiselle osallistujalle kirjan. Terolla oli jokin yhteys minulle ennen tuntemattomaan Aviador-kustantamoon, joten lahjakirjat olivat kaikki sen satoa. Aviadorin osoite vie Nurmijärven Rajamäelle.

Minulle lankesi Jukka Koskelaisen runokirja – liki runoelma – Idän ympäriajo (2016). Koskelainen toki on tuttu aikaisempien kirjojensa kautta. Hätkähdin, että nimimies julkaisee nimettömän kustantamon kautta tuoretta tavaraa. Se kertoo runouden julkisaattamisen hankaluudesta. Eikä tämä ollut piikki Aviadorin suuntaan, päinvastoin (omasta sivistymättömyydestäni tässä on kyse).

Muutama päivä luokkatapaamisen jälkeen huomasin, että Hesari noteerasi Koskelaisen fillarirunoelman (se on siis olemassa!). Sillä polkupyöräilystä tekstissä on kyse, pyörälenkistä itäisessä Helsingissä. Tai pikemminkin pyöräily on kehyskertomus, jonka varjolla Koskelainen pääsee havainnoimaan ja runoilemaan ohitse kiitävästä elämästä ja sen hämmästyttävyydestä.

Minusta ajatus pyöräilystä ohitse vilahtavien runohavaintojen taustalla on mainio ja auttaa lukemista: ”…ketjut rutisevat, pilvet ovat paremmassa / öljyssä, / karkaavat kohti kaukaista laaksoa Kontulan takana…”

En ole lukenut Idän ympäriajoa alusta loppuun, vaan sieltä täältä poimien ja ympärilleni katsellen, selailleen, pakottomasti. Vähän niin kuin fillariretkellä kesän vielä hyräillessä.

Yllättävä kirja, yllättävä ilo. Kiitos, Tero.